Hyppää pääsisältöön
Sivukartta
Hyvinvointi-teema

Kirjastojen hyötyvaikutukset tutkimusten valossa

Anna Idström
FT, Helsingin kaupungin tietokeskus
Kirjaston käyttäminen kannustaa lukemaan ja oppimaan. Kuva Kallion kirjastosta Helsingistä.
Satu HaavistoKirjaston käyttäminen kannustaa lukemaan ja oppimaan. Kuva Kallion kirjastosta Helsingistä.
Kansainvälisten tutkimusten perusteella kirjastot vaikuttavat myönteisesti käyttäjiensä lukutaitoon, oppimiseen, hyvinvointiin ja kansalaisidentiteettiin.

Tutkimuksia kirjastojen hyötyvaikutuksista on julkaistu viime vuosikymmeninä laajalti eri puolilla maailmaa – myös Suomessa – lähinnä kirjastojen säilyttämisen turvaamiseksi, jotta rahoittavat tahot tulisivat vakuuttuneiksi kirjastojen ylläpitämisen kannattavuudesta. Tämä artikkeli luo ajantasaisen katsauksen kyseiseen tutkimuskenttään.

Ketkä käyttävät kirjastoa ja mihin?

Kävijämäärien ja -tyytyväisyyden mittaaminen on tapa osoittaa kirjastojen hyödyllisyyttä ja antaa pohjaa arvioille kirjastojen vaikuttavuudesta. Esimerkiksi Toronton (väkiluku 2,6 miljoonaa) aikuisväestöstä 72 prosenttia käytti kaupungin kirjastoa vuonna 2012. 44 prosenttia väestöstä kävi kirjastossa vähintään 11 kertaa vuoden aikana (MPI 2013). Tanskalaiset (väkiluku 5,6 miljoonaa) käyvät kirjastossa 36 miljoonaa kertaa vuodessa, mikä tekee kirjastoista Tanskan eniten vieraillun kulttuurisen instituution (Jervelund & al. 2015). Norjassa lukemat ovat samansuuntaisia: 52 prosenttia norjalaisista käy kirjastossa vuoden aikana, ja näin ollen se on elokuvateatterien jälkeen toiseksi suosituin kulttuuri-instituutio Norjassa (Aabø 2011). Fyysiset vierailut suomalaisissa kirjastoissa ovat tilastojen mukaan selvästi vähentyneet 2000-luvulla, mutta samalla netin kautta vieraileminen on yleistynyt (Seppänen & Laitinen 2011).

Albertassa, Kanadassa tehdyssä tutkimuksessa (Oliphant 2014) haastateltiin 1200 henkilöä heidän suhteestaan yleiseen kirjastoon. Ilmeni, että 55 prosenttia vastaajista käyttää kirjastoa tai joku heidän taloudessaan käyttää sitä. Kirjaston käyttäjä on tyypillisesti koulutettu, hyvätuloinen ja perheellinen (ibid, s. 351). Myös kotiäidit ja työssäkäyvät henkilöt nousivat esiin ahkerina kirjastonkäyttäjinä. Työttömät, eläkeläiset ja vammaiset käyttävät kirjastoa vähiten.

Suomalaisten kirjastonkäyttäjien demografia on samanlainen: koulutetummat ihmiset ovat ahkerampia kirjaston käyttäjiä kuin vähemmän koulutetut, ja eläkeiän jälkeen kirjaston käyttö vähenee. Kirjaston kirjoilla on erilaisille käyttäjäryhmille erilaisia funktioita: koulutetummat ihmiset etsivät kulttuurisia elämyksiä tai itseopiskelua, vähemmän koulutetut hyötyä arkisiin toimiin (Vakkari & Serola 2012). Norjalainen tutkimus (Aabø 2011) osoitti, että ihmiset, jotka harrastavat aktiivisesti kulttuuria, arvostavat kirjastoa enemmän kuin kulttuuria harrastamattomat ihmiset. Varakkaampi väestö arvostaa kirjastoja enemmän kuin vähävaraiset. Kaupunkilaiset arvostavat kirjastoja enemmän kuin maaseudun väki. Korkeammin koulutetut arvostavat kirjastoa enemmän kuin vähemmän koulutetut. Kirjaston käyttäjät arvostavat kirjastoa enemmän kuin ei-käyttäjät.

Zickuhrin & al. (2013) mukaan 53 prosenttia amerikkalaisista käy kirjastossa vuosittain. Syitä heidän kirjastovierailuilleen on monia:

  • 73 prosenttia selailee hyllyjä
  • 73 prosenttia lainaa painettuja kirjoja
  • 54 prosenttia tutkii kiinnostuksen kohteena olevia aihepiirejä
  • 50 prosenttia hakee jonkinlaista apua tai neuvoa kirjastovirkailijalta
  • 49 prosenttia tulee istuskelemaan ja lukemaan, opiskelemaan, kuuntelemaan musiikkia tai katselemaan jotakin mediaa
  • 41 prosenttia tulee tuomaan lapsiaan kirjastoon
  • 40 prosenttia lainaa dvd:n tai videon
  • 31 prosenttia tulee lukemaan lehtiä
  • 23 prosenttia tulee tapaamiseen
  • 21 prosenttia tulee jollekin aikuisille tarkoitetulle kurssille
  • 17 prosenttia lainaa äänikirjan
  • 16 prosenttia lainaa musiikkia.

Lukeminen ja elämässä menestyminen

Lapset, jotka lukevat vapaa-ajallaan, ovat parempia lukijoita kuin muut. Tämä yhteys on dokumentoitu selvästi PISA-tutkimuksissa OECD-maissa (PISA 2009). Vahvistamalla lasten lukutaitoa kirjastot lisäävät todennäköisyyttä, että lapset myöhemmin elämässään hankkivat korkeamman koulutuksen, mikä taas nostaa yleistä koulutustasoa. Se vuorostaan parantaa tuottavuutta ja siten myös palkkoja ja näin ollen nostaa BKT:ta.

2000-luvulla tehdyt tutkimukset (SFI 2014) ovat osoittaneet, että vain viisi prosenttia niistä oppilaista, joilla oli heikoimmiksi luokitellut taidot lukemisessa 15-vuotiaina (PISA-tutkimuksissa), oli suorittanut 27-vuotiaiksi tullessaan pitkäkestoisia korkeakouluopintoja. Toisaalta 56 prosenttia oppilaista, joilla oli parhaat lukemisen taidot, oli 27 vuotta täyttäessään opiskelemassa tai jo suorittanut korkeakoulututkinnon. Yli puolet heikoimmin lukutaitoisista oppilaista lopetti opinnot peruskoulun jälkeen. Parhaiksi arvioitujen ryhmästä vain prosentti toimi näin.

McCracken & Murray (2009) luettelevat vastaavia Kanadan kontekstissa tehtyjä tutkimuksia, jotka osoittavat paremman lukutaidon johtavan todennäköisesti vakaampaan asemaan työmarkkinoilla, korkeampiin palkkoihin, korkeampaan koulutustasoon ja parempaan terveyteen. Moos-Bjerre (2011) on arvioinut, että kirjaston käyttäminen lapsena lisää todennäköisyyttä päätyä myöhemmin korkeakouluun 7–9 prosentilla. Lukuisat eri puolilla maailmaa ja eri vuosikymmenillä tehdyt tutkimukset osoittavat lähes säännönmukaisesti, että koulukirjastoista on hyötyä oppimiselle (Chan 2008).

Kirjastot tukevat kaikenlaisia oppijoita

Kirjastojen järjestämät toiminnat auttavat katkaisemaan kielteisen sosiaalisen kierteen sellaisten lasten kohdalla, joita ei kodeissa kannusteta lukemaan ja joiden ei ole tapana lukea (Moos-Bjerre 2011). Esimerkiksi Fodalen & Batesin (2011) Belfastissa suorittama tutkimus viittaisi koulun kirjaston käytöllä olevan myönteinen vaikutus sellaisten 11–18-vuotiaiden tyttöjen opiskelumotivaation, itseluottamuksen ja itsetunnon kehitykseen, lukutaidon harjaantumiseen ja lukuharrastuksen voimistumiseen, joilla on muita heikommat mahdollisuudet harrastaa lukemista ja kulttuuria. Vapaa-ajan lukemisella on suurempi vaikutus lasten koulumenestykseen kuin heidän perheensä sosioekonomisella statuksella (Rankin 2012).

Kirjojen saatavuudella on osoitettu olevan merkitystä lukutottumusten kehittymiseen hyvinkin vaatimattomissa oloissa – kuten Etelä-Afrikan syrjäseuduilla (Nassimbeni & Snoeks 2012) tai Ugandassa (Dent 2006), jossa keskimääräinen elinikäodote on 48 vuotta ja lukutaitoprosentti on 79 miehillä ja 59 naisilla. Näissäkin ympäristöissä nuorten koulumenestykseen ja lukutottumuksiin vaikuttaa positiivisesti se, että koulussa ylipäänsä on kirjasto, vaikka vaatimatonkin, kuten myös se, että koululaisia kannustetaan lukemaan vapaa-ajallaan.

Ihmisten intuitiiviset käsitykset tukevat edellä mainittuja tutkimustuloksia. 93 prosenttia tanskalaisista uskoo kirjastojen vaikuttavan lasten kiinnostukseen lukemista kohtaan. 76 prosenttia uskoo lisäksi kirjastojen vaikuttavan positiivisesti ihmisten yleiseen innokkuuteen lukea. 51 prosenttia kokee henkilökohtaisesti kirjastojen lisänneen heidän lukuintoaan. (Moos-Bjerre 2014.)

Maailmalla tällaiset tutkimukset on otettu vakavasti. Esimerkiksi Toronton kaupunginkirjasto järjestää monenlaisia eri-ikäisille lapsille suunnattuja lukemaan kannustavia kampanjoita, jotka ovat olleet suosittuja ja lisänneet lasten lukutaitoa sekä intoa lukemiseen (MPI 2013).

Proctorin & Bartlen (2002) mukaan yleiset kirjastot muodostavat tärkeän resurssin niille, jotka ovat suoriutuneet koulusta huonosti ja mahdollisesti keskeyttäneet opintonsa varhaisessa vaiheessa, mutta haluavat aikuisena saada taas opiskeluista otteen. Monia tällaisia opinnot keskeyttäneitä yhdistää kokemus oppimisesta kurjana asiana, joten he eivät assosioi miellyttävää kirjastossa käymistä oppimiskokemukseksi. Kun tällaiset ihmiset kirjastossa lueskelevat huvikseen kaikkea mielenkiintoista, he eivät huomaa samalla itse asiassa oppivansa. Proctor & Bartle (ibid.) korostavat myös kirjaston aineistojen selailun merkitystä uteliaisuuden herättämisessä lukemista ja oppimista kohtaan, mikä saattaa myöhemmin antaa inspiraation hakeutua formaalin koulutuksen pariin.

Informaatiolukutaito ja tiedonhakutaito vaikuttavat opintomenestykseen

Kirjastojen on osoitettu edistävän käyttäjiensä informaatiolukutaitoa ja tiedonhakutaitoa. Näitä taitoja on kartoitettu koehenkilöiden itsearvioinnin perusteella, käyttäytymisen tarkkailulla, opiskelijoiden opinnäytetöiden lähdeluetteloiden arvioimisella ja testeillä (Poll 2003a). Esimerkkinä viimeksi mainitusta Brown & Krumholz (2002) suorittivat Oklahoman yliopistolla tutkimuksen, jossa arvioitiin opiskelijoiden tiedonhaku-, arviointi- ja tiedonkäyttötaitoja ennen ja jälkeen erään geomikrobiologian kurssin. Opiskelijaryhmän yllä mainitut taidot kartoitettiin ennen kurssia. Tämän jälkeen heille järjestettiin kaksi tiedonhakutaitoihin liittyvää opetustilaisuutta, ja lukukauden lopussa tehtiin uusi kartoitus. Loppukartoitus osoitti tiedonhakutaitojen kehittyneen 11 prosenttia, mutta sen sijaan opiskelijoiden taidoissa esitellä, kritisoida tai pohtia tietoa ei löytynyt havaittavaa muutosta.

Toisessa tutkimuksessa (de Jager 1997, 2002: 142–143) vertailtiin Kapkaupungin yliopiston opiskelijoiden menestystä kokeissa heidän kirjastonkäyttötapoihinsa. Vertailu osoitti, että muita paremmin menestyneet opiskelijat olivat samalla niitä, jotka olivat käyttäneet kirjaston palveluita muita laajemmin, eli lainanneet aineistoa kirjaston muistakin kokoelmista kuin aivan perusteoksista. Kirjaston käyttö siis korreloi opiskelumenestyksen kanssa.

Samaan tapaan Donovanin (1996: 397–399) tutkimus osoitti, että Tulane Law Schoolista New Orleansista paremmilla arvosanoilla valmistuneet opiskelijat olivat niitä, jotka olivat lainanneet kirjoja kirjastosta muita ahkerammin. Toisaalta Wellsin (1995) suhteellisen suppea, University of Western Sydneyssä suoritettu tutkimus osoitti, että kirjastossa vietetyn ajan tai kirjastokäyntien määrä ei korreloinut menestyksen kanssa, vaan kirjaston palvelujen varsinainen käyttö. Whitmiren (1998) tutkimus viittaisi siihen, että opiskelijat, jotka käyttävät kirjastoa keskitasoa itsenäisemmin esimerkiksi tarkastamalla lähdeviitteitä, etsimällä muutakin kuin tutkintovaatimuksissa määriteltyä materiaalia ja lainaamalla enemmän kirjoja, kehittyvät muita paremmin kriittisen ajattelun kyvyssä.

Lukemisella on myönteisiä terveysvaikutuksia

Dugdale & Clark (2008) esittelevät erilaisia korrelaatioita lukutaidon, tai pikemminkin lukeneisuuden, ja erilaisten hyvän elämän indikaattorien välillä, mutta huomauttavat, etteivät nämä ole välttämättä syy–seuraussuhteita. Ihmiset, jotka lukevat enemmän, eivät ole yhtä todennäköisesti työttöminä, ansaitsevat töissä ollessaan enemmän palkkaa, eivät eroa yhtä todennäköisesti, asuvat todennäköisemmin omistusasunnossa ja epätodennäköisemmin ahtaasti. He myös saavat todennäköisemmin lapsia, juovat ja polttavat vähemmän, sekä osallistuvat politiikkaan ja yhteiskunnallisiin keskusteluihin ahkerammin. Lukeneisuudella on siis myönteinen vaikutus taloudelliseen hyvinvointiin, perhe-elämään, terveyteen ja yhteiskunnalliseen valveutuneisuuteen. Vapaa-ajan lukuharrastus lisää yleistietoa, sanavarastoa ja verbaalisia kykyjä, toisten kulttuurien ymmärtämistä ja ihmisluonteen tuntemusta.

Hayesin & Morrisin (2005) mukaan vapaa-ajan lukeminen tarjoaa rentoutumista. Se laukaisee stressiä ja tarjoaa eskapistisen flow-kokemuksen mielikuvitusmatkojen parissa. Näiden positiivisten terveysvaikutusten merkitys vaihtelee yksilöiden välillä – joillekin lukeminen on vain viihdyttävää ajankulua, toisille kirjallisuus voi tuoda helpotusta masennukseen tai jopa parantaa siitä. Vaikeasti sairaille ja kivulloisille se tarjoaa hetkeksi unohduksen, pääsyn toisiin todellisuuksiin (ibid).

Kirjastot julkisina tiloina – kansalaisten olohuone

Aabø (2005) ennustaa, että digitalisaation myötä kirjastojen merkitys tiedonsaannin tärkeimpänä lähteenä vähenee ja että kirjastojen merkitys julkisena tilana lisääntyy. Hayesin & Morrisin (2005) mukaan kirjastojen merkitys vapaa-ajanviettomahdollisuuksien ja sosiaalisten kontaktien tarjoajana korostuu työttömien, eläkeläisen, pätkätyöläisten ja yksinasuvien kohdalla. Se tarjoaa maisemanvaihdosta verrattuna kotona olemiseen. Mielekäs ajankulu puolestaan ehkäisee pitkästymistä, joka taas yhteiskunnan tasolla on omiaan lisäämään epäsosiaalista tai peräti rikollista käytöstä. Tarjoamalla luontevan paikan tulla ihmisten ilmoille kirjastot ehkäisevät syrjäytymistä. Niillä on siis kahtalainen rooli: ne toisaalta palvelevat tiedonsaantia ja kulttuuria aineistojensa ja muiden toimintojensa kautta, mutta toisaalta ne edistävät yleistä viihtyvyyttä miellyttävinä julkisina tiloina.

Tanskassa ja Norjassa viime aikoina tehdyissä tutkimuksissa (ABM-utvikling 2009) on huomattu, että 55–60 prosenttia kirjastojen käyttäjistä ei lainaa materiaalia, vaan käyttää kirjastoja muihin tarkoituksiin. Valtaosa tästä ryhmästä on miehiä ja monet ovat maahanmuuttajia. Osa näistä kirjastojen käyttäjistä viipyy kirjastoissa useita tunteja kerrallaan ja käy kirjastoissa 4–5 päivänä viikossa. Tällaista kirjastojen käyttöä motivoi tyypillisesti osallistuminen erilaisiin kokoontumisiin ja tapaamisiin. Suuri osa tällaisesta kirjastossa ”hengailusta” noudattaa hyviä tapoja, mutta murto-osa hengailijoista haastaa toistuvasti kirjaston käyttäytymissäännöt ja vaatii kirjaston henkilökunnan huomiota (Aabø & Audunson 2012: 143). Maahanmuuttajanaisille kirjastossa käyminen tuo lohtua tilanteessa, jossa ihminen kokee olevansa yksin, kielitaidoton ja ulkopuolinen, kaukana aikaisemmasta elämästään ja kotimaan tiiviistä sosiaalisista verkostoista. Maahanmuuttajanaiset tapaavat norjalaisissa kirjastoissa toisia samassa tilanteessa olevia, voivat jakaa kokemuksiaan ja saada vertaistukea. (Audunson & al. 2011.)

Tanskalaisen tutkimuksen mukaan (Danish Ministry of Culture 2012) kirjastojen suosio maahanmuuttajien keskuudessa perustuu kahteen tekijään: kirjaston palvelujen (lehdet, kopiokone, tietokoneet) käyttöön ja kirjastoon miellyttävänä tapaamispaikkana. Kirjastot ovat houkuttelevia, koska ne tarjoavat turvallista, julkista tilaa heikommassakin asemassa (taloudellisesti, koulutuksellisesti, etniseltä taustaltaan) oleville väestöryhmille. Tämä tärkeä sosiaalisen inkluusion funktio ei näy esimerkiksi lainaustilastoissa.

Hodgetts & al. (2008) ovat tutkineet Uudessa-Seelannissa kirjastojen vaikutusta asunnottomien identiteettiin kansalaisyhteiskunnan jäseninä. Kirjaston avoimien, julkisten tilojen puitteissa asunnoton ei ole muista eristettynä asunnottomuuden perusteella vaikkapa asuntolassa ihmistä stigmatisoiden, vaan hän saa hyötyä samasta palvelusta ja tilasta kuin muutkin kansalaiset. Muggleton (2013) ja Gaudet (2013) ovat samoilla linjoilla: asunnottomat tulisi nähdä kirjaston normaaleina asiakkaina. Mielipide-eroja muiden asiakkaiden keskuudessa on havaittu siinä, pitäisikö kirjastojen palkata vartijoita ajamaan asunnottomat tiehensä vai onko heidän läsnäolonsa suvaittavissa, ellei peräti suotavaa. Suvaitsevainen kanta näyttäisi olevan voittava kanta. Suaiden (2003: 382) tiivistää, että tietoyhteiskunnasta syrjäytynyt ei saa informaatiota, joten se ei muutu hänelle tiedoksi, jolloin tieto taas ei muutu vauraudeksi ja hyvinvoinniksi.

Kirjastojen anti start-up-yrityksille, luovuus ja innovatiivisuus

Nykyään kirjastojen toivotaan palvelevan yhteiskuntaa tulevaisuuden menestyvien yritysten kehittelypaikkoina. Collinsin (2012) mukaan Yhdysvalloissa lähes kaikki uudet työpaikat ovat jo kolmenkymmenen vuoden ajan syntyneet uusiin yrityksiin, ja tämä työllistymisen muoto lienee myös tulevaisuudessa talouden tukipilari. Monissa amerikkalaisissa yleisissä kirjastoissa on “bisneskirjasto” yhtenä palvelumuotona – esimerkiksi Brooklynissä (Bklyn Public Library 2015), Denverissä (Denver Public Library 2015) ja Torontossa (MPI 2013). Tämä tarkoittaa uusille pienyrityksille kohdistettuja tietopaketteja ja kirjasuosituksia relevanteista aiheista kuten liiketoimintasuunnitelman laatimisesta, lainsäädännöstä, rahoitusmahdollisuuksista ja sopivien markkinointikanavien löytämisestä. Tarjolla on myös kattava lehtikokoelma, samoin huoneita asiakkaiden tapaamiseen ja bisnesneuvotteluihin. Näitä kirjastojen yrityksille ja työnantajille tarjoamia palveluita käytetään noin 2,8 miljoonaa kertaa kuukaudessa (Collins 2012). Tanskalaiset Jervelund & al. (2015) korostavat kirjaston tarjoavan nuorille ihmisille mahdollisuuksia syventyä ja erikoistua aiheisiin, jotka heitä kiinnostavat. Tämä saattaa luoda perustan kuningasajatukselle, josta syntyy seuraava Skype tai Microsoft.

Leikkiminen näyttäisi olevan uusi trendi kansainvälisessä keskustelussa luovuudesta ja kirjastoista. Leikkiä ja luovuutta yhdistää se, että ne motivoituvat ihmisen sisäisestä inspiraatiosta eivätkä juuri koskaan esiinny silloin, kun ihminen on ahdistunut tai keskittynyt saavuttamaan jonkin tavoitteen (Kurt & al. 2010: 14). Molempiin kuuluu tavanomaisuudesta poikkeava ideoiden, tekemisten tai tilanteiden yhdisteleminen. Siksi kirjastot ovat alkaneet houkutella asiakkaitansa pelien ääreen. Calhoun (2014) tarjoaa esimerkin Auburnin yliopistossa Alabamassa kirjastossa järjestetyistä zombie-aiheisista peli-illoista, jotka saivat kirjaston tuntumaan opiskelijoista positiivisemmalta opiskeluympäristöltä. Zombie-leikki toimi myös Floridassa, jossa opiskelijat ohjeistettiin kirjaston käyttöön zombie-pelin myötä (Johnson & al. 2010). Nigeriassa teini-ikäiset lapset on saatu innostumaan kirjastosta – ja vähitellen ymmärtämään sen merkitys – perustamalla yhdistetty kirja- ja jalkapallokerho, johon pääsy edellyttää kirjastolaitoksen jäsenyyttä (Osadebe 2013).

Modernien kirjastojen makerspace-tiloissa kyseisen tilan käyttäjät voivat luoda jonkin digitaalisen tai fyysisen tuotteen tai teoksen välineillä, joita kaikki saavat käyttää. Kirjatarjonnan lisäksi kirjastoissa on nykyään esimerkiksi oman kirjan julkaisuvälineitä (Farkas 2013), onnittelukorttien askartelua, syötäviä kirjoja (eli kakkutaidetta, Lotts 2015), polkupyörien korjaamista, 3D-tulostimia ja lentokoneiden pienoismallien rakentelua (Bagley 2012). Lotts (2015) toteaa, että osallistavat ja tekemään kutsuvat tapahtumat tuovat positiivista huomiota kirjastoille ja houkuttelevat ihmisiä jakamaan osaamistaan, tietojaan ja taitojaan toisillekin. Makerspace-tilat on koettu niin hyödyllisiksi, että ideaa on alettu viime vuosina soveltaa jopa yliopistokirjastoissa Yhdysvalloissa, sillä puuhaamisen uskotaan tehostavan oppimista (Burke 2015: 500). Käytännönläheisiä hyötyjä ovat esimerkiksi prototyyppien nopea valmistaminen opiskelijoiden ideoiden perusteella ja niiden testaaminen, vian etsintä ja kehittely eteenpäin (ibid: 503).

Miten kirjastojen hyötyvaikutuksia tutkitaan?

Yleisin tutkimuksen muoto kirjastojen hyötyvaikutuksia arvioitaessa on kyseleminen. Esimerkiksi Yhdysvaltain Etelä-Carolinan yliopiston (Barron & al. 2005) tekemään kyselytutkimukseen vastasi 3689 henkilöä, joista 92 prosenttia sanoi kirjaston lisäävän elämänlaatua yleisesti, 73 prosenttia sanoi kirjaston pitävän yllä lukuhalua ja 64 prosenttia sanoi kirjaston tuottavan iloa.

Isossa-Britanniassa suoritettu kyselytutkimus paljasti kirjastojen asiakkaiden pitävän tärkeinä lastenkirjallisuutta, lukutottumusten ylläpitoa, vapaa-ajan lukemista, kulttuurista tapaamispaikkaa ja tiedonsaantimahdollisuuksia (Bohme & Spiller 1999). East Midlandsin kirjastoja koskevan tutkimuksen mukaan lähes kaikkia kirjastosta lainattuja kirjoja luetaan ainakin jonkin verran, ja osa luetaan kokonaan. Noin prosenttia lainatuista kirjoista tulee myös jonkun muun kuin itse lainaajan lukemaksi. 29 prosenttia vastaajista kertoi saaneensa lainaamastaan kirjasta “paljon” hyödyllistä tietoa, 57 prosenttia kertoi saaneensa sitä “jonkin verran” (Timperley & Spiller 1999: 31). Newcastlessa ja Somersetissa toteutettu tutkimus (Linley & Usherwood 1998) osoitti kirjaston olevan erityisen tärkeä heikossa taloudellisessa asemassa oleville ihmisille, koska se tarjoaa ilmaista lukemista.

Poll (2003a, ks. myös Poll & Payne 2006) kuitenkin huomauttaa, että kyselytutkimuksiin perustuvat arviot ovat anekdoottisia, eivätkä siis sellaisenaan todista väitteitä kirjaston vaikuttavuudesta. Ihmiset saattavat olla tyytyväisiä, vaikka eivät saisi mitään konkreettista hyötyä. Tyytyväisyystutkimuksiin perustuen on vaikeaa osoittaa muutosta ihmisten taidoissa, tiedoissa, käytöksessä tai asenteissa (englanniksi ”impact”). Kyselytutkimusten rinnalle onkin kehitetty monenlaisia muita tutkimusmenetelmiä.

Sitaattianalyysi perustuu siihen, että väitöskirjojen, tutkimusartikkelien ja opinnäytetöiden lähdeluetteloita verrataan kirjastojen kokoelmiin ja lasketaan prosenttiosuus, joka kyseisten tutkimustöiden lähdeaineistosta on ollut tai olisi ollut saatavilla kirjaston kokoelmissa. Vertailun jälkeen tutkijoilta ja opiskelijoilta kysytään, mistä he ovat hankkineet aineistonsa ja olisiko samoihin tuloksiin päästy ilman omaa kirjastoa. Kirjastojen korvaamaton hyöty on ilmeinen (Kayß & Poll 2006).

Kirjastojen hyötyvaikutusten tutkimukset talousnäkökulmasta ovat lähteneet liikkeelle yksinkertaisista kustannustehokkuuden mittauksista ja lainaustilastoista, joilla voidaan osoittaa kirjaston kokoelmille olevan kysyntää. Tämä laskutapa saattaa kuitenkin vääristää asioita. Holt & Elliott (2003) toteavat, että kaikki lainaukset ja kaikki kirjastossa käymiset eivät kuitenkaan ole samanarvoisia – yksi etsii ja löytää kallisarvoista tietoa perustaakseen yrityksen, toinen käy vain vessassa.

Timo Cantell käsittelee kirjastojen taloudellisia hyötyvaikutuksia toisaalla tässä kirjassa, joten tämä laajalti käytetty tutkimusmenetelmä esitellään samassa yhteydessä.

Consumer surplus -tutkimuksessa on kyse sen erotuksen laskemisesta, mitä ihmisten ilmaiseksi käyttämät palvelut maksaisivat, jos he joutuisivat itse ostamaan ne. Tällöin lasketaan esimerkiksi sitä, mitä lehtien tilaaminen ja kirjojen ostaminen maksaisi lukevalle väestölle, jos kirjastoja ei olisi. (Holt & Elliott 2003.) Consumer surplus -tutkimus kadottaa kuitenkin erään olennaisen näkökulman: ihmiset arvostavat kirjojen lukemisen lisäksi sitä, että toiset lukevat kirjoja, kulttuurin säilymisen vuoksi (Jervelund & al. 2015). Näin ollen jokaisen luetun kirjan arvo on enemmän kuin sen arvo kirjan lukijalle.

Kirjastojen tarjoamalla tiedolla ja sillä, että toiset lukevat, voi olla kriittistäkin merkitystä ihmisille. Marshall (1992) raportoi New Yorkin alueella vuosina 1990–1991 tehdystä, lääkäreille suunnatusta kyselytutkimuksesta, josta ilmeni, että 80 prosenttia lomakkeen palauttaneista 208 lääkäristä oli muuttanut jotain tekijää potilaittensa hoidossa kirjastosta saamiensa tietojen perusteella. Nämä muutokset olivat koskeneet diagnooseja, potilaille suoritettuja kokeita, lääkemääräyksiä, sairaalahoidon pituutta sekä potilaalle annettuja neuvoja. Lääkärit kertoivat tietojen jopa lisänneen heidän kykyään välttää potilaskuolleisuutta ja turhia leikkauksia. Cuddyn (2005) tutkimus New Jerseystä vahvistaa lääkärien kirjaston käytöllä olevan vaikutusta potilaiden hoitoon.

Mass observation on laaja brittiläinen hanke, jossa ihmiset pitävät päiväkirjaa havainnoistaan. Kirjastoihin liittyvään osahankkeeseen osallistuneiden 231 henkilön muistiinpanot antavat kirjastoista myönteisen yleisvaikutelman: ne ovat suosittuja, kutsuvia ja turvallisia paikkoja, joihin ihmiset luottavat ja joista he pitävät. Kielteiset muutokset kirjastoissa on nähty lähinnä pääministeri Margaret Thatcherin kaudesta alkaneen ajan säästöjen seurauksena. Kirjastojen päästäminen taantumaan näyttäisi aiheuttavan noidankehän: kirjastoissa säästetään > niistä tulee nukkavieruja > ne eivät houkuttele lukemaan vaan lannistavat lukuhalut > ihmiset lakkaavat käymästä kirjastoissa > niistä tulee entistä sopivampia säästökohteita > kirjastoissa säästetään. Pääsääntöisesti mass observation osoitti ihmisten näkevän kirjastot kuitenkin yhä instituutioina, jotka palvelevat hyvin monenlaisia ihmisiä henkilökohtaisesti merkittävällä tavalla. (Black & Crann 2002.)

Kirjastot vastaavat muutoksiin sähköisen informaation aikakaudella

Poll (2003b) ja Henczel (2006) näkevät kirjastojen uhkana asenteen, jonka mukaan ”kaikki löytyy netistä”. Internetin varjopuolena on kuitenkin informaatiotulva, jonka on laskettu vievän työaikaa peräti 12 tuntia viikossa ellei enemmänkin (Stratigos & al. 2004). Ongelmana on myös se, että organisaatioiden työntekijät omaksuvat netistä epäpätevää ja epärelevanttia tietoa, joka huonoimmassa tapauksessa päätyy vailla luotettavia lähdeviitteitä organisaation raportteihin. Kirjastoammattilaisen palveluiden käyttö minimoi nämä riskit. (Henczel 2006.)

Aabø (2005) tuo esiin näkökannan, että kirjastot ja internet eivät sulje toisiaan pois, vaan niiden roolit informaation tarjoajina ovat vain osittain päällekkäiset. Internet voittaa nopeudessa, helppoudessa, ajantasaisuudessa ja resurssien runsaudessa, mutta kirjastoa pidetään luotettavampana tietolähteenä. D’Elian & al. (2002) mukaan 75 prosenttia internetin käyttäjistä käyttää myös kirjastoa ja 60 prosenttia kirjaston käyttäjistä käyttää myös nettiä.

Fisterin (2003) mukaan yliopiston opiskelijat voivat aloittaa tiedon etsimisen netistä, mutta siirtyvät mielellään painettuun tekstiin siinä vaiheessa, kun alkavat tosissaan lukea, paneutua aiheeseen, tehdä muistiinpanoja ja käyttää tietoja omiin tutkimuksiinsa. Hunter ja Cox (2014) ovat huomanneet, että useammat opiskelijat kuljettavat mukanaan mieluummin kirjoja (29 prosenttia) kuin kannettavaa tietokonetta (13 prosenttia), ja luennoilla kynä ja paperi ovat teknisiä laitteita suositumpia muistiinpanovälineitä.

Grant (2015) näkee ongelmana kirjastojen vahvan assosioitumisen kirjoihin. Grant vertaa tätä levy-yhtiöihin, jotka näkivät toimialanaan cd-levyt eivätkä musiikkia tai Kodakiin, joka profiloi itsensä kameroiden myyjäksi, ei muistojen tallentajaksi – toisin sanoen abstraktiotasoa ei osata nostaa. Grantin mukaan toimintaympäristön muutos edellyttää brändin muutosta (ibid 2015: 101). Uuden brändin on onnistuakseen vastattava käyttäjäkunnan muuttuneita tarpeita, mutta pysyttävä odotuksenmukaisuuden kehyksessä. Grant (2015: 105) ehdottaa seuraavia iskulauseita kirjastojen brändäyksen johtotähdiksi: “Libraries: A time to know, a time to grow.” ”We feed hungry minds at the Library.” ”Growing requires knowing.”, ”The world’s best brain food: Libraries.”, ”Creating knowledge? The Library has what you need.”, ”Your Library: Come grow your mind.”

Konkreettista näyttöä siitä, että kirjastojen hyötyvaikutuksia voidaan tehostaa aktiivisella ja kohdistetulla kampanjoinnilla, tarjoaa Isossa-Britanniassa vuonna 2008 järjestetty ”kansallinen lukemisen vuosi”. Se tarkoitti erilaisia lukemista edistäviä hankkeita ja kirjastojen tavanomaista suurempaa markkinointia. (Rankin 2013.) Erityisesti haluttiin lähestyä tiettyjä ryhmiä, kuten sellaisia lapsia, joilla on lukemisen haasteena dysleksia tai näkövamma, huostaanotettuja lapsia, sosiaaliekonomisesti heikkoa väestönosaa, tiettyjä ikäryhmiä sekä tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä. Kansallisen lukemisen vuoden 2008 seurauksena Ison-Britannian yleinen kirjastolaitos sai 2,3 miljoonaa uutta jäsentä. Erikseen määriteltyjen sosioekonomisten kohderyhmien kohdalla kirjaston jäsenyyksien määrä kasvoi 58 prosentista 70 prosenttiin. Näissä ryhmissä päivittäinen lapsille lukeminen yleistyi 5 prosentista 20 prosenttiin (ibid. 2013: 206).

Kirjastot ovat alkaneet erikoistua palvelemaan erilaisia asiakaskuntia. Esimerkiksi Toronton kaupunginkirjaston lähikirjastoja profiloitaessa on otettu huomioon, että väestön ikärakenne vaihtelee kaupunginosittain ja että kielivähemmistöt ovat keskittyneet tietyille alueille. Kirjasto tarjoaa materiaalia neljälläkymmenellä kielellä ja pyrkii heijastamaan asiakaskuntansa erilaisia kulttuurisia kokemuksia sekä tarpeiden ja mielenkiinnon kohteiden koko jatkumoa. Omat erikoiskokoelmansa on alkuperäiskansoille, seksuaalivähemmistöille sekä niille, joilla on vaikeuksia painetun tekstin kanssa (esimerkiksi lukihäiriön tai näkövamman vuoksi).

Uutuutena on kehitysvammaisille aikuisille suunnattu erikoiskokoelma. Apuvälineitä on tarjolla, samaten palveluita uusille kaupunkilaisille, jotta he löytävät tarvitsemansa palvelut ja heidän asettumisensa asumaan olisi mahdollisimman helppoa. (MPI 2013.) Cavanagh & Robbins (2012) ja Oliphant (2014: 353) tarkastelevat kirjastoja julkisina tiloina suurten ikäluokkien sekä hyvin iäkkäitä vanhempiaan hoitavien ihmisten näkökulmasta Kanadassa, jossa väestö ikääntyy. He pohtivat, voisiko tulevaisuuden kirjasto huomioida tämän hoitosuhteen paremmin, kuten kirjasto nykyään huomioi pienet lapset ja heidän vanhempansa.

Tanskassa kirjastot olivat jo uhanalaistumassa massoittaisen lakkauttamisen vuoksi. 1970-luvun lopulla Tanskassa oli vielä noin 1200 kirjastoa, nykyään niitä on enää alle 500. (Hapel 2012: 52.) Pelkästään vuonna 2007 lopetettiin 131 kirjastoa. Nykyään kuitenkin Tanskan kirjastolaitos näyttäisi olevan elpymässä. Moniin paikkoihin on perustettu kirjojen nouto- ja palautuspisteitä. Hapel (ibid.) toteaa ihmiselämän perusasiana sen, että me elämme fyysisessä todellisuudessa. Meillä on tarve tavata toisia ja liikkua yleisillä paikoilla, ja me kaipaamme inspiraatiota sekä ajatusten syvällisyyttä. Koska tanskalaiset nykykirjastot ovat profiloituneet tarjoamaan vastauksen näihin inhimillisiin toiveisiin, kävijämäärät ovat kasvaneet, vaikka toisaalta nykyisistä kirjastonkäyttäjistä vain joka toinen tai joka kolmas varsinaisesti lainaa kirjastosta jotain.

Norjassa tehdystä tutkimuksesta (Aabø 2011) ilmenee, että kirjaston lähellä asuvat ihmiset arvostavat kirjastoa enemmän kuin kauempana asuvat. Kirjaston arvostus näyttäisi laskevan kilometri kilometriltä sen mukaan, mitä kauempana ihmiset asuvat kirjastosta (ibid). Myös kanadalaisen tutkimuksen (Oliphant 2014: 352) mukaan kirjaston sijainti vaikuttaa sen käyttöön – ihmiset eivät lähde kirjastoon kovin kauas. Kirjaston fyysinen sijainti liian kaukana vähentää jopa virtuaalisia kirjastokäyntejä. Edes se ei lisää vierailuja etäällä sijaitsevaan kirjastoon, että sinne periaatteessa pääsisi ajallisesti nopeastikin joko autolla tai julkista liikennettä käyttämällä (ibid). Samaan tapaan Englannissa on huomattu kirjastokäyntien vähenevän, jos kirjastossa ei voi pistäytyä työmatkan varrella (Black & Crann 2002).

Joissain tapauksissa kirjaston muuttuminen virtuaaliseksi saattaa kuitenkin parantaa palvelua. Powelsonin & Reaumen (2012) tutkimus osoitti, että sairaalakirjastojen palveluiden keskittäminen Calgaryn alueella Kanadassa muutamaan suureen keskukseen ja samanaikainen aineistojen mahdollisimman laaja siirtäminen sähköiseen muotoon sekä toimivien nettisivujen luominen kirjastolle toi relevantit aineistot myös suurten kaupunkien ulkopuolella työskentelevien lääkärien ulottuville. Rakennemuutoksen etuna oli pääsy tietoon mistä tahansa ja milloin tahansa, mikä luonnollisestikin vaikuttaa potilaiden saamaan hoitoon (vrt. Marshall 1992, Cuddy 2005). Kyrillidou (2002) näkee kirjallisuuden digitalisoitumisessa ja siirtymisessä nettiin muinaisen Aleksandrian kirjaston jälleensyntymän: teknologia mahdollistaa kaikkialta maailmasta pääsyn nauttimaan ja hyötymään ihmiskunnan kulttuuriperinnöstä.

Suomalaiset arvostavat kirjastojaan

Vakkarin & Serolan (2012: 41) tutkimuksen mukaan kirjaston perusfunktiot eli fiktion ja asiatekstin lukeminen sekä itseopiskelu ovat suomalaisten kirjastonkäyttäjien mielestä edelleen tärkeimmät kirjastoista saatavat hyödyt. Kirjat tarjoavat esteettistä nautintoa, mielihyvää ja piristystä. Siksi Vakkari & Serola näkevät tärkeimmäksi lähitulevaisuuden edistyshankkeeksi lainauspalvelun ja kokoelmien kehittämisen. He huomauttavat, että suuri osa kirjastojen kehitystyöstä on kohdistettu entistä tehokkaampaan tiedon löytämiseen, ja tässä on keskitytty ensisijaisesti asiateksteihin. Fiktiota lukevien asiakkaiden palveleminen pitäisi nostaa seuraavaksi valokeilaan. Myös Oliphantin (2014: 355–356) Kanadassa toteuttama tutkimus viittaisi siihen, että kirjaston peruspalvelut eli aineiston lainaaminen ja kirjastossa lukeminen ovat edelleen ihmisten silmissä kirjaston tärkein ominaisuus. Sosiaalisen tilan funktio on marginaalisempi hyöty.

Vuonna 2008 Suomessa toteutettiin laaja kansallinen kirjastojen asiakaskysely (Nummela 2008), jolla kartoitettiin kirjastojen käyttöä ja asiakastyytyväisyyttä. Vastauksia saatiin yhteensä 21 758, joista yleisten kirjastojen osuus oli 4822 kappaletta. Tuloksissa korostuvat hieman eri painopisteet kuin ulkomailla tehdyissä tutkimuksissa: suomalaiset näyttäisivät arvostavan kirjaston aineistoja huomattavan paljon, kun taas kirjasto sosiaalisena ajanviettotilana ei ole kovin merkityksellinen verrattuna vaikkapa siihen, mitä Tanskasta ja Norjasta tiedetään. Lähes kaikki vastaajat asioivat kirjastossa paikan päällä. Yleisin syy kirjastossa asiointiin oli aineiston lainaus, palautus, varaaminen tai uusiminen. Yleisimmät syyt kirjastossa käymättä jättämiseen olivat pitkä etäisyys ja ainoastaan kirjaston elektronisten palvelujen käyttö. Kirjastoille annetussa palautteessa korostui aineiston määrä, jota toivottiin lisää – erityisesti ajantasaisia tietokirjoja (mikä luo kontrastin edellä esitettyihin eurooppalaisten tutkijoiden käsityksiin ”google-mentaliteetista”, vrt. esim. Henczel 2006, Poll 2003b), uutuuskirjoja, cd- ja dvd-levyjä sekä vieraskielisiä aineistoja. Jotkut toivoivat myös lisää erilaisia lehtiä, lasten aineistoja ja äänikirjoja. Palautetta annettiin kirjaston aukioloajoista, joita toivottiin pidennettäviksi. Lisäksi yli sata vastaajaa ilmaisi huolensa sivukirjastojen lakkauttamisesta.

Yleisten kirjastojen vaikuttavuutta arvioidessaan suomalaiset kokivat kirjaston auttaneen heitä tiedon löytämisessä, lukemis- ja kulttuuriharrastusten ylläpitämisessä, tietoteknisten taitojen kehittymisessä sekä tarjoamalla virikkeitä vapaa-aikaan ja harrastuksiin ja sosiaalisten kontaktien lisäämiseen. Yhteensä 84,7 prosenttia vastaajista uskoi kirjastojen parantaneen elämänlaatuaan. (Nummela 2008.)

Vertailu Suomen, Norjan ja Alankomaiden välillä (Vakkari & al. 2014) paljastaa, että Suomessa kirjastolaitosta rahoitetaan, mutta myös käytetään vertailumaita enemmän ja suomalaiset kokevat saavansa kirjastoistaan enemmän hyötyä kuin norjalaiset ja hollantilaiset omistaan. Norjalainen maksaa 66 prosenttia ja hollantilainen vain prosenttia kirjastojensa toiminnasta verrattuna suomalaisten panostukseen. Niinpä Suomessa kirjastot ovat enemmän auki. Norjassa kirjastojen aukioloajat ovat 58 prosenttia siitä mitä Suomessa. Suomessa on yksi kirjastonhoitaja 1124 asukasta kohden, Norjassa 2760 ja Alankomaissa 3311 asukasta kohden.

Vakkari & al. (ibid.) huomasivat kolmen maan vertailussaan, että hollantilaiset kokevat saavansa kirjastoistaan huomattavan vähän hyötyä verrattuna norjalaisiin ja suomalaisiin. Vakkari & al. eivät löydä mitään ilmiselvää syytä tälle erolle, mutta esittävät valistuneena arvauksena sen selityksen, että Pohjoismaissa kirjastojen palvelu on monimuotoisempaa. Vakkari (2014) esittää toisaalla laajemman vertailun, joka osoittaa, että yhdysvaltalaiset ja eteläkorealaiset kokevat saavansa kirjastoistaan hyötyä lähes yhtä paljon kuin suomalaiset Norjan ja Hollannin jäädessä selvästi huonommiksi, vaikka viimeksi mainitut ovat kulttuurisesti lähellä Suomea. Tämänkin syy jää mysteeriksi.

Kolmivuotisessa ESR-rahoitteisessa, ohjelmakaudella 2007–2013 toteutetussa Tietoyhteiskunnan tilat ja sisällöt -hankkeessa (Haapaniemi & Rohkimainen 2011) on kehitetty erilaisia kirjastopalveluita Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa (Hämeen maakuntakirjasto), Kouvolan kaupunginkirjasto-maakuntakirjastossa ja Tampereen kaupunginkirjastossa (Pirkanmaan maakuntakirjasto). Hanke on mainio esimerkki siitä, miten kirjastot pystyvät tarjoamaan hyvinkin erilaisille ihmisille jotain sellaista, mikä heitä oikeasti kiinnostaa.

Hämeen osahanke tarjosi vanhuksille mahdollisuuden jakaa viisautensa ja muistonsa – tallentaa vanhoja, arvokkaita tarinoita ja samalla oppia atk-taitoja. Samalla vanhukset voidaan saada innostumaan atk-taitojen opettelusta tarjoamalla heille porkkanaksi asia, joka heitä kiinnostaa: paikallishistoria ja perinne. Konkreettinen idea oli kerätä yhteisölliseen verkkopalveluun, Häme-Wikiin, tarinoita ja tietoja Kanta-Hämeen alueesta. Tuloksena oli yli tuhat artikkelia ja kuvaa, yli 1,2 miljoonaa sivunlatausta ja yli 450 rekisteröitynyttä käyttäjää. Toinen innovaatio oli virtuaalipolku.fi-sivusto, jossa kulttuurikohteita, monenlaisia palveluita ja reittejä esitellään karttapohjilla. Virtuaalipolun sivuja on katsottu 140 000 kertaa. Suosio on siis ollut ilmeinen.

Kouvolassa sen sijaan keskityttiin palvelemaan nuoria heidän kannaltaan mielekkäällä tavalla: Mediamaja tarjoaa mahdollisuuksia luovaan itseilmaisuun ja vinkkejä omien tuotosten jalostamiseksi ja levittämiseksi mediassa potentiaaliselle yleisölle. Nuoret on helppo houkutella luovan itseilmaisun kautta oppimaan erilaisia mediataitoja, kuvan, äänen ja videonkäsittelyä sekä verkkolevittämistä. Tämän toiminnan sivutuotteena nuoret ovat saaneet mielekästä vapaa-ajan tekemistä, on muodostunut harrastajayhteisöjä ja lisäksi kirjaston yhteistyö esimerkiksi nuorisotoimen ja oppilaitosten kanssa on vakiintunut. Tampereen osahanke oli vähemmän onnistunut. Erityisesti Hämeen osuudessa näkyy konkreettisesti Audunsonin ja Bakkenin (2005) visioima näkemys tulevaisuuden kirjastoista virtuaalisen ja paikallisen yhteisöllisenä, kulttuurisesti innovatiivisena solmukohtana.


Lähteet

  • Aabø, Svanhild 2005: The role and value of public libraries in the age of digital technologies. Journal of Librarianship and Information Science 37, 4 (2005), pp. 205–211.
  • Aabø, Svanhild 2011: The value of public libraries: a socio-economic analysis. Belotti, M. (ed.). Verso un'economia della biblioteca: Finanziamenti, programmazione e valorizzazione in tempo di crisi, Editrice Bibliografica, Milano, pp. 169–176. Huom: Sama artikkeli on ilmestynyt aiemmin toisaalla, ks. Aabø, Svanhild 2005: The value of public libraries in Norway. Bibliotekforum 6 (2005), pp. 38–40.
  • Aabø, Svanhild & Ragnar Audunson 2012: Use of library space and the library as place. Library & Information Science Research, Vol. 34 No. 2, pp. 138–149.
  • ABM-utvikling 2009: Statistikk for arkiv, bibliotek og museum 2008, Oslo. Kommunernes Landsforening 2004: Brugernes adfærd på folkebibliotekerne: KL’s trafiktælling. Viitattu lähteessä Aabø, Svanhild (2011): The value of public libraries: a socio-economic analysis.
  • Audunson, Ragnar, Sophie Essmat & Svanhild Aabø 2011: Public libraries: a meeting place for immigrant women? Library & Information Science Research 07/2011, 33(3): pp. 220–227.
  • Audunson, R. & F. Bakken 2005: Gullgruver står i fare. Klassekampen 23. 02. 05: 14–15. Viitattu lähteessä Aabø, Svanhild 2005: The role and value of public libraries in the age of digital technologies. Journal of Librarianship and Information Science 37, 4 (2005), pp. 205–211.
  • Bagley, Caitlin 2012: What is a makerspace? Creativity in the library. http://www.alatechsource.org/blog/2012/12/what-is-a-makerspace-creativity-in-the-library.html
  • Barron, Daniel D. & al. 2005: The economic impact of public libraries on South Carolina. University of South Carolina, School of Library and Information Science.
  • Bklyn Public Library 2015, http://www.bklynlibrary.org/locations/business, katsottu 17.11.2015.
  • Black, Alistair & Melvyn Crann 2002: In the public eye: a mass observation of the public library. Journal of Librarianship and Information Science, 34,3 (2002), pp. 145–157.
  • Bohme, Steven & David Spiller 1999: Perspectives of public library use. Loughborough: LISU.
  • Brown, Cecilia & Lee Krumholz 2002: Integrating information literacy into the science curriculum. College and Research Libraries 63 (2002), pp. 111–123.
  • Burke, John 2015: Making Sense: Can Makerspaces Work in Academic Libraries? Scholarly Commons, Miami University Libraries, pp. 497–504.
  • Calhoun, Cate 2014: Humans vs. Zombies at the Library: Gauging the Impact of a Live Action Gaming Event on Students’ Library Use and Perceptions. Journal of Library Innovation, volume 5, Issue 1, 2014.
  • Cavanagh, Mary & Wendy Robbins 2012: Baby boomers, their elders and the public library. Library Review, Vol. 61 Iss: 8/9, pp. 622–640.
  • Chan, Christopher 2008: The impact of school library services on student achievement and the implications for advocacy: a review of the literature. Access 22,4 (2008), pp. 15–20.
  • Collins, Bradley 2012: How Public Libraries Are a Boon to Small Business. American libraries, August 13, 2012.
  • Cuddy, Theresa 2005: Value of hospital libraries: the Fuld Campus study. Journal of Medical Library Association 2005, 93, pp. 446–449.
  • Danish Ministry of Culture 2012: Danskernes kulturvaner, viitattu lähteessä Jervelund & al. 2015.
  • De Jager, Karin 1997: Library use and academic achievement. South African Journal of Library and Information Science 65 (1997), pp. 26–30.
  • De Jager, Karin 2002: Successful students: Does the library make a difference? Performance Measurement and Metrics 3 (2002), pp. 140–144.
  • D’Elia, George & al. 2002: The impact of the Internet on public library use: An analysis of the current consumer market for library and Internet services. Journal of the American Society for Information Science and Technology 53 (10): pp, 801–820.
  • Dent, Valeda 2006: Observations of school library impact at two rural Ugandan schools. New Library World, Vol. 107 Iss: 9/10, pp. 403–421.
  • Denver Public Library 2015, https://www.denverlibrary.org/content/small-business, katsottu 17.11.2015.
  • Donovan, James M. 1996: Do librarians deserve tenure? Casting an anthropological eye on role definition within the law school. Law Library Journal, vol. 88 (3), pp. 382–401.
  • Dugdale, George & Christina Clark 2008: Literacy changes lives: An advocacy resource. London: National Literacy Trust.
  • Farkas, Meredith 2013: Community creativity. Enabling local publishing in libraries. American Libraries Magazine, Sept/Oct. 2013.
  • Fister, Barbara 2003: What do they know? Assessing the library’s contribution to student learning. Library Issues 23, No.3 (2003).
  • Fodale, Francesca & Jessica Bates 2011: What is the impact of the school library on pupils’ personal development? A case study of a secondary school in Northern Ireland. School Libraries Worldwide 17,2 (2011), pp. 99–113.
  • Gaudet, Françoise 2013: What kind of services supply to the poor? A survey directed toward homeless. Library Review, Vol. 62 Iss: 1/2, pp. 43–46.
  • Grant, Carl 2015: It’s Time to Define a New Brand for Libraries. Let’s Make Sure It Leaves People Soaring, Not Snoring. Public Library Quarterly. Volume 34, Issue 2, 2015, pp. 99–106.
  • Haapaniemi, Marja & Samppa Rohkimainen 2011: Kokemuksia kirjastopalveluiden vaikuttavuuden arvioinnista Tietoyhteiskunnan tilat ja sisällöt -hankkeessa. Esitelmä, Kirjastoverkkopäivät 27.10.2011.
  • Hapel, Rolf 2012: The Library as a Place. Public Library Quarterly. Volume 31, Issue 1, 2012, pp 48–55.
  • Hayes, Emma & Anne Morris 2005: Leisure role of public libraries: user views. Journal of Librarianship and Information Science 37,3 (2005), pp. 131–138.
  • Henczel, Susan 2006: Measuring and evaluating the library’s contribution to organisational success: Developing a strategic measurement model. Performance Measurement and Metrics, Vol. 7 Iss: 1, pp. 7–16.
  • Hodgetts, Darrin, Ottilie Stolte, Kerry Chamberlain, Alan Radley, Linda Nikora, Eci Nabalarua & Shiloh Groot 2008: A trip to the library: homelessness and social inclusion. Social & Cultural Geography, Vol. 9, No. 8, December 2008.
  • Holt, Glen E. & Donald Elliott 2003: Measuring outcomes: applying cost-benefit analysis to middle-sized and smaller public libraries. Library Trends, 51 (3) 2003, pp. 424–440.
  • Hunter, Jonathan & Andrew Cox 2014: Learning over tea! Studying in informal learning spaces, New Library World, Vol. 115 Iss: 1/2, pp. 34–50.
  • Jervelund, Christian, Anders Oskar Kjøller-Hansen, Jossi Steen-Knudsen, Johanne Jørgensen 2015: The economic impact of public libraries. Copenhagen Economics, Fremtidens Biblioteker.
  • Johnson, Margeaux, Amy G. Buhler & Chris Hillman 2010: The Library is Undead: Information Seeking During the Zombie Apocalypse. Journal of Library Innovation, Volume 1, Issue 2, 2010.
  • Kayß, Matthias & Roswitha Poll 2006: Unterstützen Bibliotheksbestände die Forschung? Zitatanalyse in Dissertationen. B.I.T. online 2006, 2, pp. 131–136.
  • Kurt, Lisa & al. 2010: The Power of Play: Fostering Creativity and Innovation in Libraries. Journal of Library Innovation, Volume 1, Issue 1, 2010.
  • Kyrillidou, Martha 2002: From input and output measures to quality and outcome measures, or, from the user in the life of the library to the library in the life of the user. The Journal of Academic Librarianship 28 (2002), pp. 42–46.
  • Linley, Rebecca & Bob Usherwood 1998: New measures for the new library: a social audit of public libraries. London: British Library Board, 1998. (British Library Research and Innovation Centre Report; 89).
  • Lotts, Megan: 2015: Implementing a culture of creativity. Pop-up making spaces and participating events in academic libraries. February 2015 College & Research Libraries News vol. 76 no. 2, pp. 72–75.
  • Marshall, Joanne 1992: The impact of the hospital library on clinical decision making: the Rochester study. Bulletin of the Medical Library Association 1992, 80, pp. 169–178.
  • McCracken, Mike & T. Scott Murray 2009: The Economic Benefit of Literacy: Evidence and Implications for Public Policy. DataAngel.
  • Moos-Bjerre Michael 2011: Rapport Danskernes holdning til biblioteker 2011, viitattu lähteessä Jervelund & al. 2015.
  • MPI, Martin Prosperity Institute 2013: So Much More: The Economic Impact of the Toronto Public Library on the City of Toronto.
  • Muggleton, Thomas 2013: Public libraries and difficulties with targeting the homeless. Library Review, Vol. 62 Iss: 1/2, pp. 7–18.
  • Nassimbeni, Mary & Snoeks Desmond 2012: Assessing the impact of provision of books on reading, teaching and learning behaviour in twenty disadvantaged primary schools in South Africa. Proceedings of the 9th Northumbria International Conference on Performance Measurement in Libraries and Information Services: Proving Value in Challenging Times, University of York 2012, pp. 313–318.
  • Nummela, Maria 2008: Kirjastojen kansallinen asiakaskysely 2008. Kansalliskirjasto, kirjastoverkkopalvelut.
  • Oliphant, Tami 2014: ”I’m a Library Hugger!”: Public Libraries as Valued Community Assets. Public Library Quarterly, Volume 33, Issue 4, 2014, pp. 348–361.
  • Osadebe, Ngozi 2013: Football: An Innovative Way to Attract Teenagers to the Library. Journal of Library Innovation, Volume 4, Issue 1, 2013.
  • PISA 2009: Danske unge i en international sammenligning, viitattu lähteessä Jervelund & al. 2015.
  • Poll, Roswitha 2003a: Impact/outcome measures for libraries. Liber Quarterly, vol. 13, no 3/4 (2003).
  • Poll, Roswitha 2003b: Measuring impact and outcome of libraries. Performance Measurement and Metrics, vol. 4 (1), pp. 5–12.
  • Poll, Roswitha & Philip Payne 2006: Impact measures for libraries and information services. LIBRARY HI TECH 24, 4 (2006), pp. 547–562.
  • Powelson, Susan & Renee Reaume 2012: Using the results of a satisfaction survey to demonstrate the impact of a new library service model. Health Infromation and Libraries Journal 29, pp. 223–232.
  • Proctor, Richard & Craig Bartle 2002: Low achievers lifelong learners: an investigation into the impact of the public library on educational disadvantage. Resource: The Council for Museums Archives and Libraries.
  • Rankin, Carolynn 2012: The potential of generic social outcomes in promoting the positive impact of the public library: evidence from the National Year of Reading in Yorkshire. Evidence Based Library & Information Practice 7,1 (2012), pp. 7–21.
  • Seppänen Antti-Pekka & Markku Laitinen 2011: Libraries do make a difference: Common principles in showing the impact of different types of libraries. Paper for the QQML 2011.
  • SFI 2014: Fra 15 til 27 år – PISA 2000-eleverne i 2011/2012, viitattu lähteessä Jervelund & al. 2015.
  • Stratigos, Anthea C. & al. 2004: Neighborhoods of the information industry: a reference guide. Outsell, Burlingame, USA. Viitattu nimellä ”Outsell” lähteessä Henczel, Susan 2006: Measuring and evaluating the library’s contribution to organisational success: Developing a strategic measurement model.
  • Suaiden, Emir Jose 2003: The social impact of public libraries. Library Review 52,8 (2003), pp. 379–387.
  • Timperley, Patrick & David Spiller 1999: The impact of non-fiction lending from public libraries. Loughborough: LISU.
  • Vakkari Pertti & Sami Serola 2012: Perceived outcomes of public libraries. Library and Information Science Research, Vol. 34, pp. 37–44.
  • Vakkari, Pertti, Svanhild Aabø, Ragnar Audunson, Frank Huysmans & Marjolein Oomes 2014: Perceived outcomes of public libraries in Finland, Norway and the Netherlands. Journal of Documentation, Vol. 70 Iss: 5, pp. 927–944.
  • Vakkari, Pertti 2014: Perceived outcomes of public libraries in various countries. Esitelmä Taipeissa 2014. http://service.flysheet.com.tw/online/NTL/download/ppt09.pdf
  • Wells, Jennifer 1995: The influence of library usage on undergraduate academic success. Australian Academic and Research Libraries, vol. 26 (2), pp. 121–128.
  • Whitmire, Ethelene 1998: Development of critical thinking skills: an analysis of academic library experiences and other measures. College and Research Libraries, vol. 59 (3), pp. 267–273.
  • Zickuhr Kathryn, Lee Rainie & Kristen Purcell 2013: Library Services in the Digital Age. Pew Internet & American Life Project. http://libraries.pewinternet.org/2013/01/22/library-services/

Avainsanat: kirjasto, tutkimus, hyöty, vaikutus, hyötyvaikutus, hyvinvointi, palvelut, lukutaito, informaatiolukutaito, oppiminen, terveys, start up, innovatiivisuus, leikkiminen, makerspace, kansalaisidentiteetti, julkinen tila, asunnottomuus, kirjaston käyttö