Kirjastot ovat itsessään osa avointa yhteiskuntaa
Suomessa viimeksi keskustelua herättänyt tapaus on keväällä 2015 terrori-iskussa kuolleiden Charlie Hebdo -sarjakuvalehden tekijöiden muistonäyttely helsinkiläisessä kirjastossa. Suomen Sarjakuvaseura oli koonnut näyttelyn muutamista CH-lehden omista piirroksista sekä suomalaisten sarjakuvataiteilijoiden näyttelyä varten tuottamista teoksista. Mukana oli eittämättä kiistanalaista aineistoa, mutta näyttely oli tietoisesti sijoiteltu niin, ettei siihen voinut vahingossa törmätä. Yleisvaikutelma oli harras, ei provokatorinen.
Tästä huolimatta näyttely herätti ristiriitaisia tuntemuksia. Muslimiyhteisössä kuohui. Muissa yleisöpalautteissa paheksuttiin näyttelyn ottamista kirjastoon, koska se toi mukanaan hyökkäyksen uhan. Samaa keskustelua käytiin henkilökunnan kanssa, mutta se laimeni, kun kirjaston johtotroikka ryhtyi näyttelypäivystäjiksi. Vaikka hajanaisia uhkauksia liikkui, ne jäivät onneksi toteutumatta. Suunniteltu muslimien mielenosoitus olisi ollut jopa tervetullut, koska se olisi purkanut närkästyksen hyväksyttävässä muodossa.
Kirjaston johto tapasi näyttelyn takia Helsingin islam-yhteisöjen johtajia. Käsityksemme ilmaisunvapauden ja vastuun suhteesta konkretisoitui, kun moskeijoiden johtajat kertoivat, miten he joutuvat sovittelemaan yhteen uskovaistensa ja maallisen yhteiskuntamme näkökantoja. Toisaalta kirjaston edustajat pystyivät vakuuttamaan heidät siitä, että esimerkiksi muslimiperheiden lapset eivät voi vahingossa joutua näkemään näyttelyä. Todettiin, että kommunikaatio on välttämätöntä ja että viisautta tarvitaan molemmin puolin.
Sananvapautta haastettiin myös Jyväskylän pääkirjastossa tammikuussa 2013. Eräs kustannusyhtiö oli varannut kirjastosta tilan esitelläkseen suomalaista äärioikeistolaisuutta käsittelevää uutuuskirjaansa. Paikalliset äärioikeistolaiset hyökkäsivät kirjaesittelyyn ja puukottivat sen järjestysmiestä. Hyökkääjät tuomittiin sittemmin rangaistuksiin. Tapaus paljasti myös sen, että kirjastot ovat suomalaisille lähes pyhiä paikkoja: niiden rauhan rikkominen kuohutti tunteita voimallisesti, minkä saattoi lukea sekä sosiaalisen median keskusteluista että lukuisten lehtien pääkirjoituksista.
Muutos keskusteluilmapiirissä
Suomalaisen kirjastoyhteisön keskustelu Jyväskylän ja Helsingin tapausten jälkeen on ollut rohkaisevaa. Tapahtumia käsiteltiin etenkin 2013 aikana laajasti alan tapaamisissa ja verkkokeskusteluissa. Puheenvuoroissa puollettiin kirjaston omaa ja käyttäjien oikeutta esitellä kirjaston tiloissa mitä tahansa laillisesti julkaistua teosta tai ajatussuuntaa. Helsingissä Charlie Hebdo -jupakka osui yhteen kirjaston strategiatyön ja arvojen päivittämisen kanssa. Saimme tosielämän esimerkkejä henkilökuntakeskusteluille. Johtopäätös oli niissäkin, että sananvapaus on ykkösarvo. Turvallisuus pitää taata, mutta sen taakse ei voi mennä piiloon eikä laistaa yhteiskunnallisesta vastuustaan.
”For to be free is not merely to cast off one's chains, but to live in a way that respects and enhances the freedom of others.”
Nämä kaksi konkreettista tapausta merkitsivät itse asiassa käännettä suomalaisten kirjastojen keskusteluilmapiirissä. Aiemmin sitä leimasi korostunut yhteiskunnallinen neutraalius – hajuttomuuteen ja mauttomuuteen saakka. Kun Suomessa haastettiin kirjastojakin mukaan vuonna 2010 alkaneeseen sisäasiainministeriön ja EU:n tukemaan kampanjaan ”Syrjinnästä vapaa vyöhyke”, vain muutama kirjasto aktivoitui. Kampanjaa ei tunnistettu kirjastoja koskevaksi, niin neutraaleiksi kirjastot ymmärsivät itsensä. Jokunen kirjasto sivuutti haasteen suorastaan tietoisesti, missä kyse lienee ollut sekä neutraaliuden ihanteesta että arkuudesta.
Neutraalius ja turvallisuushakuisuus eivät ole vain suomalainen ilmiö. Muistan esimerkiksi vuoden 2012 IFLA-konferenssin keskusteluista pientä vetäytymisen henkeä kovin isojen haasteiden kuten sananvapauden näkyvän puolustamisen edessä. Oman näkemykseni mukaan tässä on oltava aktiivinen. Pitäytyminen puhtaan ammatillisessa asenteessa marginalisoi kirjastoja tilanteessa, jossa ne voivat lisätä omaa vaikuttavuuttaan puolustamalla sananvapautta ja demokratiaa.
Turvallisuus taattava, jotta avoimuus säilyy
Kirjastojen puolustaminen sananvapauden fyysisinä paikkoina on luonteeltaan hyvin paikallista. Se haastaakin kirjastot miettimään omaa rooliaan yksitellen. Olennaista on suhteuttaa keskenään avoimuus ja asiakkaiden ja työntekijöiden turvallisuus. Turvallisuuteen voi itse vaikuttaa. Suomalaisissa kunnissa sitä suunnitellaan nykyään aktiivisesti esimerkiksi riskienhallinta- ja varautumissuunnitelmien puitteissa. Itse en pidä liiallisesta turvallisuushakuisuudesta, rajoittamisesta tai kontrollista, mutta tällaisissa asioissa tärkeintä on ennakointi. Varautuminen on keino taata kirjaston avoimuus.
Edellä mainitussa Jyväskylän tapauksessa kirjaston henkilökunta toimi esimerkillisesti. Kriisitilanteiden varalta oli harjoiteltu, tositilanteessa osattiin toimia rauhallisesti ja oikein. Vahtimestari muun muassa käänsi turvakamerat salin ovien suuntaan, kun sisään tuli uhkaavan näköinen ryhmä, ja nauhoja käytettiin myöhemmin oikeudenkäynnissä todistusaineistona. Arvelen, että ennalta varautuminen esti myös liikaa tunnekuohua tapahtuneen ympärillä. Sellainen johtaa helposti jatkossa pelon ylivaltaan, mikä lienee provokaattorien tarkoituskin.
Vapaus ja vastuu
Oman työurani kokemukset ja keskustelut muun muassa IFLA:n sananvapauskomitea FAIFE:ssa vuoden 2005 Jyllands-Postenin Muhammed-pilakuvista alkaen ovat saaneet minut miettimään yhä enemmän sananvapauden ja vastuun suhdetta. Puolustan Charlie Hebdo -lehden sananvapautta, vaikka sen teini-ikäinen provokatorisuus ei puhuttele minua lainkaan. Samaan aikaan haluan, että kirjaston oma yleisviesti käyttäjilleen on lähempänä Nelson Mandelan painokasta muistutusta, jonka mukaan vapaus tuo mukanaan velvollisuuksia muita kohtaan. Kirjaston tulee osaltaan vaikuttaa yhteiskunnalliseen ilmapiiriin sekä ilmaisunvapauden että suvaitsevaisuuden ja eri ryhmien aidon kommunikaation lisäämiseksi.
Lisää aiheesta
- Kirjaston rooli laadullisena portinvartijana, sivistäjänä ja sananvapauden ja kulttuurin vaalijana puhuttaa kirjasto- ja informaatioalan työntekijöitä Turun kirjamessuilla järjestetyssä Sana on vapaa? -seminaarissa.
