Keskustelua kirjastojen taloudellisista vaikutuksista ja merkityksestä
Suomalaisessa kulttuuripolitiikassa kulttuuritoimintoihin liittyvien taloudellisten merkitysten tarkastelu on noussut esille kansainvälisesti ottaen varsin myöhään. Esimerkiksi Euroopassa monissa maissa 1980-luvulla alettiin tuottaa tutkimuksia, joissa arvioitiin erilaisten tapahtumien, organisaatioiden tai kokonaisen kulttuuriteollisuussektorin taloudellista arvoa ja merkitystä (esimerkiksi Hansen 1993 ja Myerscough 1988). Usein tutkimuksia tehtiin sen vuoksi, että erilaiset toimijat joutuivat perustelemaan olemassaolonsa merkitystä julkisen sektorin säästötoimien myötä. Tällöin esille nousivat muiden tekijöiden ohella myös taloudelliset merkitykset.
Suomessa puolustustaistelua olemassaolon perusteista vastaavassa laajuudessa ei ole käyty. Kuitenkin kansainvälisten esimerkkien innoittamana myös Suomessa tämä asia on noussut esille, ja nyt erilaiset toimijat saattavat tilata joko yliopistoilta, tutkimuslaitoksilta tai kaupallisilta toimijoilta selvityksiä toimintansa taloudellisista vaikutuksista. Tätä nykyä esimerkiksi festivaalit saattavat tuottaa informaatiota yleisömäärien lisäksi niiden työllistävästä vaikutuksesta ja taloudellisesta merkityksestä omalla alueellaan.
Akateemisessa kirjallisuudessa kulttuurikentän taloudellisten vaikutusten arviointi lisääntyi erityisesti 1980- ja 1990-luvuilla. Kuitenkin alan klassikkoteos tehtiin jo 1960-luvun puolivälissä, kun yhdysvaltalaiset taloustutkijat Baumol ja Bowen julkaisivat teoksen ”Performing Arts: The Economic Dilemma” (1966). Teos on vaikuttanut monin tavoin kulttuurin talouskeskusteluihin samoin kuin laajemmin julkisen sektorin taloudellisiin tarkasteluihin.
Kirjassaan Baumol ja Bowen esittivät väittämän siitä, että esittävien taiteiden on mahdotonta kilpailla muiden talouden sektoreiden kanssa pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi teatteriteokseen tarvitaan sama määrä näyttelijöitä nyt ja 30 vuoden päästä. Siten tehokkuus ei kasva jos mittarina käytetään työvoiman määrää ja tuottavuutta. Sen sijaan teknologiaa käyttävillä sektoreilla automatisointi, prosessien jalostaminen ja teknologinen kehitys lisäävät jatkuvasti tuottavuutta. Näin syntyy tuottavuuskuilu hitaasti ja nopeasti kasvavien alojen välillä, eikä tämän kuilun kaventamiseen ole helppoa löytää ratkaisua.
Baumol ja Bowen sovelsivat ajatuskulkuaan laajemminkin käsitellessään julkisen sektorin tilannetta suhteessa nouseviin kustannuksiin ja alhaiseen tuottavuuden kasvuun. Väite on tullut tunnetuksi Baumolin tautina, josta keskustellaan yhä tänä päivänä. Esittävien taiteiden osalta tutkijat totesivat kirjassaan, että kulttuurialan tulisi saada julkista tukea siihen liittyvien positiivisten vaikutusten ja yhteiskunnallisen hyvän vuoksi. Kuitenkaan he eivät olleet suuresti kiinnostuneita kulttuurialan taloudellisten vaikutusten mittaamisesta siten kun tästä tematiikasta nykyään keskustellaan.
1980-luvulta alkanut kulttuurialan taloudellisten tarkastelujen jakso puolestaan tuotti tarkkoja numeerisia lukuja. Tällöin esitettiin yleensä erilaisia kertoimia, joiden avulla tuotettiin tyypillisesti todisteita, että jokainen sijoitettu rahayksikkö tulee takaisesti moninkertaisesti. Esimerkiksi englantilainen John Myerscough esitti, että jokainen kulttuurin sijoitettu punta palautuu takaisin 1,7-kertaisesti. Tätä kerrointa voi pitää varsin maltillisena verrattuna joihinkin muihin vastaaviin tarkasteluihin, sillä laskelmissa on saatettu syyllistyä joko ylioptimistisiin odotuksiin tai suorastaan ylilyönteihin omaa asemaansa puolustettaessa.
Tähän keskusteluun jossain määrin kyllästyneenä tanskalainen Dorte Skott-Hansen tuotti hieman monipuolisemman mallin ja perusteli kulttuurin merkitystä neljä E:n kautta. Nämä olivat enlightenment, empowerment, economic impact ja entertainment, suomeksi neljä V:tä: valistus, voimaantuminen, valuutta ja viihde. Skott-Hansen huomioi siis talouden, mutta se ei ole hänen mallissaan kaikki kaikessa. (Silvanto, Linko & Cantell 2008).
Miten laajalti erilaisia vaikutuksia huomioidaankaan, perinteinen keskeinen jännite kulttuuripolitiikassa korostuu. Toisaalta on niitä, jotka haluaisivat korostaa taiteen ”puhtautta” ja ”vapautta”, taidetta taiteen vuoksi. Sitten on niitä, jotka näkevät taloudellisilla ja sosiaalisilla merkityksillä painoarvoa. Voikin sanoa, että kulttuuripolitiikassa vallitsee jännite kulttuurin instrumentaalisten vaikutusten (talous, työllisyys yms.) ja toisaalta autonomiavaateiden – l'art pour l'art, ars gratia artis, taidetta taiteen vuoksi – välillä. Tämä artikkeli painottaa nimenomaan keskustelua instrumentaalisista vaikutuksista.
Tarkastelussa Toronton kaupunginkirjasto
Tarkastelemme seuraavassa yksityiskohtaisemmin Toronton kaupunginkirjastoon kohdistuvaa tutkimusta, jonka kautta avaamme keskustelua kirjastojen taloudellisten vaikutusten tutkimisesta. Toronto on Kanadan suurin kaupunki, jossa asuu 2,8 miljoonaa ihmistä. Kaupungin asukkaista 72 prosenttia sanoo käyttävänsä kirjastoa, mitä voi pitää hyvin korkeana osuutena. Kaupungin ja sen kirjastolaitoksen koon vuoksi seuraavassa esitettävät luvut saattavat vaikuttaa suurilta. Keskeistä on kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, miten niihin päästään eli mikä on se laskentatapa, jota tutkimuksessa käytetään.
Toronton kirjastotutkimuksesta vastaa Martin Prosperity Institute (MPI). Tämä tutkimusinstituutti toimii Toronton yliopiston osana, mikä takaa hyvän ja uskottavan tutkimustaustan. Instituutin keskeinen johtaja on professori Richard Florida, viime vuosikymmenen yksi vaikutusvaltaisimmista kaupunkitutkijoista. Florida on tullut tutuksi luovan luokan käsitteestä ja luovuuden merkityksestä kaupunkien menestystekijänä. Onkin ymmärrettävää, että hän on kiinnostunut kirjastoista hyvien kaupunkien ja asuinympäristöjen tuottajina ja kilpailutekijöinä.
Tutkimus tehtiin vuonna 2013, ja se tiivistää havainnot seuraavasti. Jokainen Toronton kaupunginkirjastoon investoitu dollari tulee takaisin 5,63-kertaisesti. Tämän laskutavan mukaan siis yksi Toronton kaupungin kirjastoon antama dollari tuottaa 5,63 dollaria rahallista arvoa. Kun tämä huomioidaan, jokainen kirjastokortin haltija saa vuosittain 502 dollarin edestä suoraa taloudellista etua. Laskelmat osoittavat samalla, että jokainen kirjastojen aukiolotunti maksaa 653 dollaria, mutta toisaalta kukin aukiolotunti tuottaa 2515 dollarin edestä taloudellista arvoa. Kun kaikki aukiolotunnit lasketaan yhteen, Toronton kaupunginkirjasto tuottaa yhteensä 627 miljoonan dollarin edestä taloudellista arvoa. Mittavia lukemia!
MPI:n tutkimuksen taloudellinen tarkastelu jakautuu kahteen osaan. Ensinnäkin arvioidaan suoria ja epäsuoria taloudellisia vaikutuksia ja toisaalta taloudellista merkitystä. Tällä jaolla ja siihen liittyvällä terminologialla on suurta merkitystä arvioitaessa tutkimuksen johtopäätöksiä ja esille nostettavia kertoimia ja taloudellisia lukuja.
Taloudelliset vaikutukset ovat niin sanottua oikeaa rahaa, suoraa ja epäsuoraa taloudellista vaikutusta. Ketju alkaa Toronton kaupunginkirjaston vuotuisesta budjetista, 177,9 miljoonasta dollarista (noin 125 miljoonaa euroa). Vertailun vuoksi Helsingin kaupunginkirjaston vuosibudjetti on 38 miljoonaa euroa. Tätä kutsutaan suoraksi taloudelliseksi vaikutukseksi. Toronton kaupunki siis antaa rahaa kaupunginkirjaston käyttöön ja rahaa tästä vuosibudjetista kuluu henkilöstön palkkoihin, hankintoihin, palvelujen ostoihin sekä kiinteistöjen hankintaan, ylläpitoon ja vuokriin.
Epäsuorat taloudelliset vaikutukset muodostuvat puolestaan siten, että vuosibudjettia kanavoidaan esimerkiksi palkkoihin ja hankintoihin. Näin esimerkiksi palkkaa saava henkilökunta ja palveluja tarjoava yritys kuluttavat saamansa palkan tai palkkion Toronton talousalueella erilaisiin ostoksiin ja palveluihin. Kirjastobudjetin raha siis hyödyttää epäsuorasti alueen taloutta, kun raha jää kiertämään osaksi alueen taloutta. Tämän epäsuoran taloudellisen vaikutuksen yhteisarvoksi MPI esittää erilaisten laskelmien kautta 141,9 miljoonaa dollaria.
Suora ja epäsuora taloudellinen vaikutus on MPI:n laskelmissa siten yhteenlaskettuna 319,8 miljoonaa dollaria. Tämä on ”oikeaa” rahaa, kirjaston toiminnasta suoraan ja epäsuorasti Toronton taloudessa vaikuttavaa rahaa.
Laskelmat eivät kuitenkaan jää tähän. Edellisen lisäksi MPI laskee kirjaston toiminnasta johtuvia taloudellisia merkityksiä, mikä tarkoittaa laskennallista arvoa, jonka kirjaston toiminta välillisesti tuottaa Toronton talousalueelle. Näitä kutsutaan suoriksi taloudellisiksi merkityksiksi. Nyt siis siirrytään taloudellisesta vaikutuksesta taloudellisiin merkityksiin. Taloudelliset merkitykset ovat huomattavasti monimutkaisempi ja kiistanalaisempi laskentakuvio verrattuna suorien ja epäsuorien taloudellisten vaikutusten arvioon.
Toronton kirjastoesimerkissä MPI laskee mukaan kirjastojen kokoelmien ja toiminnan arvon, jos vastaavat palvelut ostettaisiin jostain toisaalta. Tähän tulee mukaan viisi pääkohtaa:
- kokoelmat ja niiden käyttö
- erilaiset ohjelmat
- tietopalvelu ja -tuki
- teknologia (esimerkiksi tarjolla olevat tietokoneet)
- kirjastojen tilat ja niiden käyttö.
MPI käytti jokseenkin vakiintuneita tapoja arvioida näiden eri pääkohtien arvoa. Menemättä kunkin kohdan tarkempiin laskentatapoihin MPI laski, että Toronton kaupunginkirjaston suorat taloudelliset merkitykset ovat 680,8 miljoonaa dollaria. Tämä luku on tekijöiden mukaan konservatiivinen arvio. Tutkimuksessa esitetään, että vähimmillään lukema voisi olla 352 miljoonaa dollaria – merkittävä luku tämäkin – ja enimmillään jopa 1,009 miljoonaa dollaria – siis yli miljardi dollaria. Tutkijat kuitenkin esittävät omana arvionaan ääripäiden väliin sijoittuvan 681 miljoonan dollarin lukeman.
Kun suora ja epäsuora taloudellinen vaikutus (320 M$) ja suorat taloudelliset merkitykset (681 M$) lasketaan yhteen, saadaan kaikkiaan yhden miljardin dollarin taloudellinen kokonaisuus.
Näihin laskelmiin perustuen voidaan siis arvioida, miten kirjastoon sijoittaminen kannattaa. Jos kirjaston budjetti on 177,9 miljoonaa dollaria ja sen lasketaan tuottavan taloudellista panosta miljardin dollarin edestä, kukin sijoitettu dollari tuottaa 5,63 dollaria. Samalla laskutavalla voidaan esittää yhden aukiolotunnin taloudellinen merkitys tai mikä kirjastokortin arvo on rahassa mitattuna jokaiselle kortinhaltijalle.
Paljonko olisit valmis maksamaan?
Toronton esimerkki kertoo tutkimusotteesta, jolla kirjastoja voidaan tarkastella taloudellisessa viitekehyksessä. Taloustutkimusten taustalla on pyrkimys siihen, kuinka paljon sijoitetulle pääomalle saadaan tuottoa. Tämä tunnetaan englanniksi ilmaisulla ”return on investment” (ROI), jota käytetään vakiintuneesti tällaisissa tarkasteluissa. ROI-arvoja voidaan laskea ”oikealla” rahalla, eli vaikkapa jonkin kulttuuritapahtuman talousvaikutuksia laskien. Toinen vakiintunut metodi on ehdollisen arvottamisen menetelmä, englanniksi ”contingent valuation”, jolla arvotetaan ihmisten kokemaa hyödynlisäystä vaikkapa siitä, mitä kirjasto heille merkitsee. Tähän liittyy myös maksuhalukkuustarkastelut, joilla kansalaisilta voidaan tiedustella, miten paljon he olisivat halukkaita maksamaan jostain palvelusta.
Näin voidaan laskea suuntaa antava rahallinen arvo jollekin arvokkaana pidetylle asialle, jolle ei voida sellaisenaan osoittaa markkinahintaa. Ehdollisen arvottamisen arvio perustuu tyypillisesti kyselytutkimuksiin, joissa ihmisiä pyydetään kertomaan hypoteettisia hintoja asioille, kuten puhtaalle ilmalle, kauniille maisemalle – tai kirjastolle. Yleisesti käytetyt kysymykset ovat: ”Paljonko olisit valmis maksamaan (lisää veroa tms.) tämän kirjaston säilyttämisestä?” ja ”Paljonko sinulle pitäisi maksaa (verohelpotusta tms.), että sallisit tämän kirjaston lopettamisen?” (esimerkiksi Poll & Payne 2006).
Kirjastojen arvoa on pyritty mittaamaan tällä menetelmällä eri puolilla maailmaa, ja tulokset ovat yhdensuuntaisia. Tanskalaiset ovat arvion mukaan valmiita panostamaan kirjastojen olemassaoloon 4 miljardia Tanskan kruunua vuodessa, kun he käytännössä maksavat siitä veroina 2,5 miljardia kruunua. (Jervelund et al 2015). ROI-arvo on siten 1,6. Pung, Clarke & Patten (2004) arvioivat Ison-Britannian kirjastolaitoksen tuottavan 4,4-kertaisesti siihen sijoitetun rahan hyötynä yhteiskunnalle. Ko (2012) tutkimusryhmineen laskee, että Koreassa kirjastojen vastaava ROI-arvo on 3,66. Toronton kaupunginkirjaston ROI-arvoksi Martin Prosperity Institute puolestaan laski 4,63. Norjassa luku on noin 4 (Aabø 2005). Yhdysvalloissa Pennsylvanian osavaltion veronmaksajat saavat rahoilleen vastinetta 5,5-kertaisesti (Griffiths et al. 2006). Floridan osavaltion kirjastojen ROI-arvoksi on laskettu peräti 8,32 vuonna 2008, mikä on enemmän kuin vuonna 2004 arvioitu Floridan yleisten kirjastojen ROI-arvo 6,54 (Pooley et al. 2010).
Listaa voisi jatkaa samankaltaisin tuloksin. Aabø (2009, 2011) on vertaillut tällaisia ROI-tutkimuksia. 32 yleistä kirjastoa eri puolilla maailmaa kattanut vertailu paljasti, että jokaista kirjastoon sijoitettua euroa kohden ihmiset saavat hyötyä 4–5:n euron arvosta, eli kirjastoon sijoitettujen verorahojen hyötysuhde on keskimäärin noin 1:4.
Nämä ROI-lukemat kuvaavat siis ihmisten odotuksia, käsityksiä ja arvoja, ei oikeaa rahaa. Toisin sanoen, tämän perusteella ei voi sanoa suoraan, että kirjasto tuottaa suoraa rahallista hyötyä tietyn kertoimen mukaisesti. Toronton tapauksessa suorat ja epäsuorat talousvaikutukset kuvaavat nimenomaan kirjastotoimeen liittyvää ”oikeaa” rahaa.
Yhteenvetoa
Edellä kuvattu Toronton esimerkki avaa tyypillisen, joskin poikkeuksellisen perusteellisen tavan kuvata kirjastojen talouteen ja talousvaikutuksiin liittyvää tutkimusta ja perusteluja. Vastaavia tutkimuksia on tehty varsin laajalti. Osa niistä julkaistaan vertaisarvioiduissa akateemisissa lehdissä, toiset Toronton kaltaisina raportteina. Joitain selvityksiä saattaa olla vaikea löytää ylipäätään.
Erilaisten kertoimien laskeminen ja niiden esittäminen yleensä kiteyttävät tällaisten tutkimusten annin, sillä ne tarjoavat yksinkertaisen keinon osoittaa kirjastoon – tai mihin tahansa kulttuurilaitokseen – sijoittamisen (termi tarkoin harkittu) tuottavan (tämäkin harkittu termi) takaisin paljon enemmän kuin siihen kuluu rahaa.
Laskelmien esittäjien täytyy kuitenkin varautua puolustamaan kertoimien taustoja, sillä usein kysytään, miten nämä kertoimien tuottamat rahat näkyvät taloudessa. Tällöin erottelu suoriin ja epäsuoriin rahassa osoitettaviin vaikutuksiin ja toisaalta toiminnasta johtuviin taloudellisiin merkityksiin on syytä selvästi erottaa toisistaan. Monesti tämä puoli kuitenkin sekoittuu tai jää taka-alalle.
Keskusteluun liittyy edelleen yksi huomioitava seikka. Kun erilaisten kulttuurilaitosten tai -tapahtumien vaikutuksia arvioidaan taloudellisin mittarein, usein vaihtoehtoiskustannukset jätetään pois tarkasteluista. Vaihtoehtoiskustannus voi olla esimerkiksi arvio kirjastorakennuksen tilalle rakennettavasta muusta rakennuksesta, jolla olisi aivan toinen käyttötarkoitus. Kirjastorakennuksen tontille olisi voitu sijoittaa vaikkapa jokin kaupan yksikkö, asuinrakennus, tuotantolaitos tai parkkipaikka. Kaikille näille on laskettavissa oma taloudellinen vaikutuksensa ja merkityksensä. Näiden laskelmien jälkeen voidaan tarkastella, tuottaako kirjasto enemmän vai vähemmän taloudellista arvoa kuin jokin toinen samaiselle paikalle sijoitettava toiminta. Perinteisesti tällaisia vertailuja ei juuri tehdä, mutta vaihtoehtoiskustannusten huomioiminen on tärkeä seikka, ja tästä asetelmasta on syytä olla tietoinen.
Taloustarkastelut ovat siis yksi keino tarkastella toimintaa. Raportteja lukiessa on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota käytettyyn terminologiaan. Samalla tulee varautua siihen, että ”oikea” ja ”laskennallinen” raha sekoittuvat, jolloin tulee helposti ylilyöntejä toiminnan merkitystä perusteltaessa. Autonomiavaateet ovat edelleen ymmärrettäviä ja hyödyllisiä, mutta instrumentaalinen lähestymistapa kirjastojen tarkasteluun on myös vakiintunut ja sallittu näkökulma. Tällöin on kuitenkin syytä olla tarkkana, mistä puhutaan, kun puhutaan kirjastojen taloudellisista vaikutuksista.
Lähteet
- Aabø, Svanhild 2005. Are public libraries worth their price?: A contingent valuation study of Norwegian public libraries. New Library World, Vol. 106 Iss: 11/12, 487–495.
- Aabø, Svanhild 2011. The value of public libraries: a socio-economic analysis. Belotti, M. (Ed.). Verso un'economia della biblioteca: Finanziamenti, programmazione e valorizzazione in tempo di crisi, Editrice Bibliografica, Milano, pp. 169–176.
- Baumol, William & Bowen, William 1966. Performing Arts: The Economic Dilemma. New York: The Twentieth Century Fund.
- Griffiths, José-Marie & al. 2006. Taxpayer Return-on-Investment (ROI) in Pennsylvania Public Libraries. UNC School of information and library science.
- Hansen, Trine Bille 1993. Kulturens ökonomiske betydning – “state of the art”. Köbenhavn: AKF (Amternes og kommunernes forskningsinstitut).
- Jervelund, Christian & al. 2015. The economic impact of public libraries. Copenhagen Economics, Fremtidens Biblioteker.
- Ko, Young Man et al. An economic valuation study of public libraries in Korea. Library & Information Science Research 34, 2 (2012), pp. 117–124.
- Martin Prosperity Institute 2013. So Much More: The Economic Impact of the Toronto Public Library on the City of Toronto. Toronto: Martin Prosperity Institute. http://martinprosperity.org/media/TPL%20Economic%20Impact_Dec2013_LR_FINAL.pdf
- Myerscough, John 1988. The Economic Importance of the Arts in Britain. London: Policy Studies Institute & Calouste Gulbenkian Foundation.
- Poll, Roswitha & Philip Payne 2006. Impact measures for libraries and information services. LIBRARY HI TECH 24, 4 (2006), pp. 547–562.
- Pooley, Phyllis K. & al. 2010: Taxpayer Return on Investment in Florida Public Libraries May 2010. Haas Center for Business Research and Economic Development, University of West Florida.
- Pung, Caroline; Clarke, Ann; Patten, Laurie: Measuring the economic impact of the British Library. New Review of Academic Librarianship 10, 1 (2004), pp. 79–102.
- Silvanto, Satu, Linko, Maaria & Cantell, Timo 2008. From Enlightenment to Experience: Cultural Centres in Helsinki Neighbourhoods. International Journal of Cultural Policy, 14:2, pp. 165–178.
