”Nyt on hyvä!” – Turun pääkirjastohanke
Kun neljännesvuosisadan kestänyt Turun pääkirjastohanke vuonna 2008 valmistui, tilat kaksinkertaistuivat ja kaikki toiminnot saatiin jälleen saman katon alle. Rakennuksesta tuli aikansa arkkitehtuurin helmi, ja se nosti myös sata vuotta vanhan kirjastotalon arvoiseensa loistoon. Mutta kysymys ei ollut vain talon rakentamisesta, vaan kirjaston koko toiminta uudistui palvelujen sisällöstä tilojen jäsennykseen ja työmenetelmiin. Syntyi uudenlainen kirjasto – toimiva tietokeskus ja elävä taideteos, jossa tieto ja mielikuvitus, vilkas toiminta ja hiljentyminen kohtaavat.
Kirjaston toimintaideat kehittyivät hyvin erilaisessa ympäristössä kuin missä nyt eletään. Taustalla oli kokoelma- ja lainauskeskeinen kirjastomaailma, jossa rakennettiin ensimmäisiä integroituja tietojärjestelmiä ja internet alkoi tulla tutuksi vasta kaikkein edistyneimmille. Satavuotiaan kirjastotalon toiminnot oli tilanpuutteen vuoksi hajautettu moneen osoitteeseen, käyttäjät eivät löytäneet etsimäänsä ja suuri osa henkilökunnan ajasta meni aineistojen etsimiseen asiakkaille. Käyttö väheni, ja valtaosa kävijöistä viipyi kirjastossa alle 15 minuuttia.
Käyttäjäkyselyt vahvistivat arkipäivän asiakaspalvelun kokemuksia: tarvittiin runsaasti lisää istumapaikkoja, kiinnostavat aineistot haluttiin löytää omatoimisesti, toivottiin runsaita aukioloaikoja ja kahvilaa eivätkä lähikirjastot saaneet olla uhattuina pääkirjastohankkeen takia. Perinteisestä poikkeavia palveluja ei juuri osattu odottaa, eikä henkilökunnallakaan ollut kovin paljon kokemusta monipuolisista toimintamuodoista.
Tila, toiminta ja työtavat uudistuvat
Halusimme luoda uudesta kirjastosta tiedon, elämysten ja oppimisen keskuksen, jossa erilaiset ihmiset ja ajatukset voivat kohdata. Asetimme hankkeelle neljä onnistumiskriteeriä: uudenlainen kirjastotoiminta, toimivat tilat, toimintakykyinen työyhteisö ja muutosprosessin hallinta. Tilojen jäsennyksen tuli tukea tietosisältöjen löytymistä, joukkuetyön tuli korvata osiin pilkottu työnjako, tekniikkaa tuli hyödyntää tehokkaasti ja itsenäistä kirjastonkäyttöä tuli edistää. Siksi kirjaston osastojako perustui aineistojen muodon tai käyttötavan sijaan kokoelmien sisältöön. Kaikilla osastoilla voi etsiä tietoa, lainata, tutkia, viihtyä ja osallistua. Tämä helpotti myös osastojen sijoittamista kolmesta eri rakennuksesta muodostuvaan kirjastokokonaisuuteen. Ammattiryhmäkohtaisista tehtävänkuvista siirryttiin henkilökohtaisiin tehtäviin kunkin osaamisen ja kiinnostuksen mukaan, ja jokaiselle tuli selkeästi määritelty vastuu työtiimissään. Tämän oli tarkoitus tukea myös oman osaston aihepiirin parempaa hallintaa. Työskentelytapoina korostimme vuorovaikutteisuutta, joustavuutta ja palvelun tuottamista verkostoissa. Konkreettisina parannuskohteina olivat muun muassa aukiolot sekä lastenosaston ja kirjaston tapahtumatoiminnan kehittäminen.
Päätimme tarjota käyttäjille monipuolisen palvelukonseptin, jota voi kehittää edelleen palautteiden ja kokemusten perusteella. Oli tärkeää kertoa alusta alkaen suunnitelluista palveluista ja tuoda esiin kirjastonkäyttäjien muuttuva rooli palveluprosessissa. Esittelimme suunnitelmia lukuisissa poliittisten ryhmien sekä harrastaja- ja asukasryhmien tilaisuuksissa ja kuulimme toiveita. Eri vammaisryhmien tapaamiset auttoivat esteettömän kirjaston toteuttamisessa. Viestintäsuunnitelmassa oli omat toimenpiteet asukkaille, medialle, päättäjille, henkilökunnalle ja kollegoille kohdistettuun viestintään. Hanke oli poikkeuksellinen vaativa ja merkityksellinen niin kaupunkikuvallisesti, rakennusteknisesti kuin toiminnallisestikin, ja median huomio pysyi suurena koko hankkeen ajan.
Kirjaston osuus hankkeesta toteutettiin arkityön ohessa ilman lisäresursseja, mikä vaati paljon kekseliäisyyttä ja innostusta. Jo koko henkilökunnan mukaan saaminen edellytti järjestelyjä ja joustamista. Kirjaston monet suunnitteluryhmät kirkastivat palvelujen sisältöä ja terävöittivät tekemisen prosesseja. Käyttäjätarpeita, palveluja, työtapoja, tilantarpeita ja henkilökunnan odotuksia selvitettiin ja dokumentoitiin. Yhteisissä työpajoissa työstettiin yhteisiä arvoja, palvelujen ja asioinnin eri muotoja ja kirjaston toimintalinjauksia.
Erityisen hedelmällistä oli yhteistyö arkkitehtien kanssa. Uudisosasta, vanhasta kirjastotalosta ja entisestä maaherran kansliasta syntyi tilallinen ja toiminnallinen kokonaisuus, johon eri toiminnot oli luontevaa sijoittaa. Arkkitehtoninen kokonaisuus ja huikeat yksityiskohdat loivat puitteet, joihin tekniikka ja toiminnan päälinjat integroitiin eri osapuolten tiiviissä yhteistyössä.
Kiitoksia, toiveita ja muutoksia
Uudisrakennuksen ovet avattiin maaliskuussa 2007, ja kaupunkilaiset virtasivat sisään uteliaina ja jännittyneinä. Kuulimme kiitoksia, kehuja ja ihastuneita huudahduksia. Ihmiset kiittivät arkkitehtuuria, elämää, vilkkautta, palvelua, tapahtumia ja erityisesti sunnuntain aukioloa – ja toivoivat lisää opasteita, kelloja ja hiljaisuutta. Tila olikin vanhaa kirjastoa äänekkäämpi, olihan siellä tuhansia kävijöitä päivässä. Osa kävijöistä koki elävän kirjastotilan inspiraation lähteenä, osa kärsi melusta. Äänenvaimennuksia viritettiin, korvatulppiakin hankittiin, ja samalla totuteltiin keskittymään entistä vilkkaammassa ympäristössä.
Seuraavana vuonna valmistui peruskorjattu vanha kirjastotalo ja koko kirjastokokonaisuus saatiin käyttöön. Uusi kirjasto palkittiin rakennuksena ja palvelukonseptina: vuoden betonirakenne -tunnustus ja Taloraadin voittaja 2007, Sisustusarkkitehtien järjestön SIO:n Hyvä ympäristö -palkinto 2008, opetus- ja kulttuuriministeriön kirjastokehittäjäpalkinto 2011. Vastoinkäymisistä suurimmaksi osoittautui kahden keskustan lähikirjaston sulkeminen hankkeen valmistuessa. Niiden naapuruston asukkaiden kokema pettymys ja uuden kirjaston vastustus kestivät vuosia.
Uudesta kirjastosta tuli nopeasti suosittu käyttäjien, yhteistyökumppaneiden ja päättäjien keskuudessa. Kävijämäärä lähes kaksinkertaistui, ja 1,3 miljoonan vuotuisella käynnillään se oli pitkään Suomen vilkkain kirjasto, aina Helsingin yliopiston Kaisa-kirjaston avaamiseen asti. Kotimainen ja kansainvälinen kiinnostus oli suurta ja vierailevia ryhmiä oli runsaasti. Erityisesti lastenosasto Saagan kekseliäät yksityiskohdat herättivät ihastusta. Tapahtumat ja näyttelyt kiinnostivat monia, ja yhteistyöehdotuksia tuli runsaasti. Tapahtumien määrä kasvoi puolella ja niihin osallistujien määrä kaksinkertaistui. Kumppaniksi haluavien määrä yllätti kirjastoväen, ja jouduimme pian laatimaan uusia linjauksia moniäänisyyden takaamiseksi ja omien voimavarojemme järkeväksi kohdentamiseksi. Panostimme yhteistyötapahtumiin ja käyttäjien aktiivisuuden tukemiseen. Kirjastosta tuli todella paikka, jossa käyttäjät luovat osan palvelusta.
Ympäristö ja asukkaiden tarpeet muuttuvat nopeasti, eikä palvelu tule koskaan valmiiksi. Tiloihin tehtiin muutoksia kokemusten ja toiminnan tarpeiden mukaan. Muutimme asiakaspalvelualueita toimivammiksi ja loimme lisää rauhoitettuja ja hiljaisia tiloja. Sovimme hiljaisista ajoista, jolloin yleisötilassa vältetään äänekästä toimintaa. Tilaa järjestettiin myös monenlaiselle kerhotoiminnalle ja itse tekemiselle. Käyttäjäkoulutuksen painopiste siirtyi tilan ja laitteiden käytön opastuksesta kehittyvien viestintävälineiden, sisältöjen ja mediataitojen opastamiseen.
Palvelujen monipuolistamiseen ja uusien käyttäjäryhmien tavoittamiseen panostimme monin projektein ja kampanjoin. Vuonna 2011 Turku oli Euroopan kulttuuripääkaupunki ja pääkirjasto oli silloin useiden yhteistyöohjelmien tapahtumapaikkana. Verkostot laajenivat entisestään, työtavat kehittyivät ja syntyi pitkäaikaisia kumppanuuksia. Open Zone -projektin avulla kehitimme yhteistyössä ammattikorkeakoulujen kanssa monikulttuuristen kirjastopalvelujen konseptia: lukupiirejä, kerhoja, työpajoja, opastuksia, kirjallisuus- ja kulttuuritapahtumia sekä asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia aineistohankintoihin. Maahanmuuttajille toteutettiin kirjastonhoitajakoulutus ja heitä palkattiin kirjastoon. Henkilökunnalle tarjottiin vastaavasti koulutusta eri kulttuureista.
Käyttäjien kokemuksia
Viisivuotispäivän kunniaksi kirjasto järjesti yhteistyössä alan opiskelijoiden kanssa Käytsä täällä usein -kampanjan, jossa selvitimme monin keinoin kirjaston onnistumista. Perinteisen asiakaskyselyn lisäksi kävijät kommentoivat kirjastotilaa ja palvelua tarralapuille Ala laputtaa -teemalla. Library Looks -valokuvakilpailuun saattoi osallistua kuvaamalla kirjastotunnelmiaan. Havainnoimme palvelujen ja tilojen käyttöä viikon ajan, ja Unelmien kirjasto -tapahtumassa keskustelimme kävijöiden kanssa kirjastokokemuksista ja -odotuksista. Asiakaskyselyyn tuli yli 700 vastausta, ja tarralapuille ilmestyi satoja kommentteja ja ehdotuksia. Valokuvakilpailun ehdotukset kuvasivat kirjaston monenlaisia merkityksiä käyttäjilleen, ja saatoimme käyttää sen satoa viestinnässä myöhemminkin.
Lähes kolme neljännestä asiakaskyselyyn vastaajista kävi kirjastossa viikoittain, joka kymmenes jopa päivittäin. Neljännes viipyi käynnillään vähintään tunnin ja melkein joka kymmenes yli kaksi tuntia, alle 3 prosenttia selvisi 15 minuutissa. Vastaajat kokivat saavansa kirjastosta ensisijaisesti tietoa, hyvän mielen, hengähdystauon kiireen keskellä, inspiraatiota ja lukuvinkkejä. Useimmiten luettiin ja kirjoitettiin, selailtiin hyllyjä, työskenneltiin tietokoneella tai oleiltiin. Vain pieni osa kävijöistä asioi tarkkailuhetkinä tiskillä henkilökunnan kanssa. Tällöin apua tarvittiin useimmiten aineistojen sijainnin selvittämisessä, lainaamisessa tai palauttamisessa. Lähes puolet vastaajista käytti kirjaston tietokonetta, useimmiten tiedonhakuun, lehtien lukuun tai asiointiin sekä sosiaaliseen mediaan. Puolet vastaajista piti kirjastotilaa ja sen toimivuutta ”mahtavana”, 40 prosenttia ”ihan kivana”.
Tuloksia ja vaikutuksia
Kirjastopalvelun vaikuttavuutta on lähes mahdotonta erottaa muiden samanaikaisten tekijöiden vaikuttavuudesta, mutta sen tuloksia ja vaikutuksia voidaan mitata ja arvioida. Asukkaat ottivat Turun uuden kirjaston omakseen, käyttö kasvoi huimasti, kirjastossa haluttiin viettää aikaa, tapahtumat houkuttelivat yleisöä ja palaute oli suurimmaksi osaksi kiittävää. Kävijät kokivat saavansa tietoa ja inspiraatiota. Kirjaston suosion voi edelleen nähdä omin silmin, ja sen tuhansissa kävijöissä kohtaa päivittäin kaupunkilaisten koko kirjon. Kirjastolle tulvi uusia yhteistyöehdotuksia ja syntyi uusia kumppanuuksia. Kotimainen ja kansainvälinen kiinnostus oli suurta. Uuden tilan ja uudistuneen palvelun myötä kirjasto sai uutta arvostusta ja myös päättäjät olivat tyytyväisiä.
Lähteet
- Hannula Terhi, Tapio Maija & Tapio Raila: Käytsä täällä usein? Käyttäjätutkimus Turun pääkirjaston käytöstä 2012. Turun kaupunginkirjasto.
- Jansson Satu Mari: Mittaamattoman arvokasta? Taiteen ja kulttuurin vaikutustutkimuksia ja metodologioita. Taideyliopisto, Kokos-julkaisusarja 2014:2. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/135814/Kokos_2_2014.pdf?sequence=1 Viitattu 13.9.2015.
- Näätsaari Inkeri: Kaupungin valo. Turun pääkirjasto Siriuksen korttelissa. Enostone 2012.
- Turun kaupunginkirjaston suunnittelu- ja esittelydokumentteja, muistioita ja toimintakertomuksia 1995–2014.
