Kirjaston kotipalvelu pitää lukutoukan tyytyväisenä
Tampereella Ruotulan kaupunginosassa asuva Anja Kuisma, 84, ojentaa avaimet postiluukun kautta. Hän liikkuu rollaattorin avulla, ja hänen on vaikeaa päästä avaamaan itse ovea vieraille.
Yksin asuva Anja Kuisma harrastaa lukemista. Hän johdattaa vieraansa makuuhuoneeseen.
– Täällä on tämä minun kirjanäyttelyni, Anja sanoo.
Hän ei tarkoita kirjahyllyään vaan sängylle levitettyjä kirjaston kirjoja. Joukossa on jännäreitä, kuten Ilkka Remestä ja John Grishamia, Nora Robertsin ja Raija Orasen romansseja sekä Anjalle entuudestaan tuntemattoman Maija Porman dekkareita. Mukana on myös uutuuksia, kuten Anna Kortelaisen kirja viipurilaisesta isoisästään ja Joakim Zanderin trilleri Uimari.
– Kun sain kirjaston kotipalvelun kirjakassin ensimmäistä kertaa, pyysin tytärtäni levittämään sen sisällön sängylle, että saan katsella kirjoja oikein kunnolla. Se jäi tavaksi. Nautin siitä, kun kirjat ovat tuolla lailla esillä.
Anjalla on lisäksi tapana tutustua kirjojen takakansiin ja säästellä sitten kaikkein kiinnostavimmilta vaikuttavat kirjat viimeiseksi luettavaksi.
Kotipalvelu tutustuttaa uuteen
Anja Kuisma on käyttänyt kirjastoja ahkerasti elämänsä aikana. Hänen terveydentilansa heikennyttyä hän lainasi kirjoja kotikerrostalon lähettyville pysähtyvää kirjastoautosta, koska siinä on invalidihissi. Kun liikkuminen kävi vaikeaksi, kirjastoautonkin käyttö jäi.
– Sitten tyttärelleni tuli mieleen, että eikös niitä kirjoja tuoda kotiinkin. Hän soitti muutaman puhelun, ja jo seuraavalla viikolla sain ensimmäisen kirjakassin.
Anjalle tuodaan kirjalähetys kotiin säännöllisesti kerran kuussa. Kassissa on 15 kirjaa. Palvelu on toiminut hänen mukaansa hyvin. Valikoima on ollut hänelle mieleen.
– Aivan kuin he tietäisivät, mitä haluan lukea. Olen pyytänyt tuomaan kirjailijoiden vanhempaa tuotantoa, koska minulla on saattanut jäädä jotain lukematta. Mutta aina en muista kirjailijoiden nimiä, joten saatan toivoa esimerkiksi dekkareita tai elämäkertoja.
Kirjaston kotipalvelu tuo tullessaan sekä vanhoja että uusia tuttavuuksia. Tuoreista suosikeista Anja mainitsee uuden ruotsalaisen naisdekkaristin, jonka nimeä hän ei muista.
– Olen nyt lukenut häneltä kolme kirjaa. Ne olivat tosi hyviä.
Ensilainaksi satuja
Anja Kuisma muistaa yhä ensimmäisen kirjastokäyntinsä. Hän oli silloin 9 vuoden ikäinen. Hän seisoi luokkatoveriensa kanssa jonossa vähän hämmentyneenä, koska ei tiennyt, mitä lainata.
– En tuntenut kirjailijoita tai kirjojen nimiä. Opettajani oli fiksu ihminen ja neuvoi minua. Saimme kukin lainata kaksi kirjaa. Minä valitsin Tuhannen ja yhden yön tarinat ja kirjan pienestä prinsessasta, Anja muistelee.
Anjan lapsuudessa kotona ei ollut kirjoja, koska perheellä ei ollut varaa ostaa niitä. Siksi kirjastot ovat olleet hänelle niin tärkeitä paikkoja. Anja korostaa, että jos kotona ei ole kirjoja, se ei tarkoita, ettei voisi pitää lukemisesta. Hänkin luuli pitkään, että hänen äitinsä ei lue.
– Mutta kyllä hän luki kuolemaansa asti. Sieltä se rakkaus kirjoihin kai tulee. Myös kaikki lapseni ovat olleet kovia lukemaan.
”Kotipalvelu on mielenterveystyötä”
Anja Kuisman perheessä on sukuvika: kaikki lukevat keittiössä. Anjan äidillä oli tapana lukea keittiönpöydän ääressä puutuolilla istuen. Myös Anjan poika luki keittiössä.
Anjakin istuu keittiössään kirjan ääressä monta tuntia päivässä. Keittiössä on hyvä valaisin, ja ikkunasta tulee luonnonvaloa.
Tällä hetkellä pöydällä on Nora Robertsin Valkea siipililja 1980-luvulta.
– Kun lukee paljon dekkareita, on mukavaa lukea silloin tällöin Roberts väliin. Tämä ei tosin ole aivan parhaita Robertseja, Kuisma arvioi.
Kuismalle lukeminen merkitsee viihtymistä ja ajankulua. Hän lähtee ulos vain harvoin, ja päiviksi on keksittävä tekemistä.
– Dekkarit ovat hyvää ajankulua. Ystävättäreni kysyi, enkö näe niistä painajaisia. No en näe, Anja nauraa.
Vaikka hän on jo 84-vuotias, hän oppii jatkuvasti uutta lukemastaan.
– Olen saanut kotipalvelusta paljon elämäkertoja. Viime aikoina olen lukenut Panu Rajalan kirjoittamat elämäkerrat Olavi Paavolaisesta ja F. E. Sillanpäästä. Elämäkertojen kautta saa aivan uusia näkökulmia historiallisiin henkilöihin ja paikkoihin.
Myös lukeminen itsessään on tärkeää. Ilman kirjaston kotipalvelua hän ei voisi nauttia rakkaasta harrastuksestaan samalla tavalla. Anja Kuisma on varma, että lukeminen tukee hänen henkistä hyvinvointiaan.
– Tämähän on mielenterveystyötä, hän sanoo.
